Joskus sanotaan leikillisesti, että on olemassa yhdestoistakin käsky. Se kuuluu: ”Älä syö yksin.” Tällekin kiellolle löytyy vankka raamatullinen pohja.
Raamatusta löytyy monta esimerkkiä leipänsä jakajista. Otan esimerkin yhdennentoista käskyn noudattamisesta Jobin kirjasta. Job, ”Hän joka itkee”, oli mielestään tämänkin käskyn täyttänyt. ”Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?” Päinvastoin: ”Nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolen.” (Job 31:17—18.)
Jobin valmius omansa jakamiseen ja tasaukseen näkyy hienolla tavalla myös hänen elämänsä loppuvaiheissa. Niitä Herran siunaus rikastutti vielä enemmän kuin alkua. Job jakoi nimittäin perintönsä myös kolmelle tyttärelleen eikä vain tiukasti lakiin pitäytyen seitsemälle pojalleen (Job 42:12—15).
Englanninkielinen leipää tarkoittava sana bread tulee murtamista tarkoittavasta verbistä break. Suomen kielen kumppani-sanan latinankielinen juuri cum panem puolestaan tarkoittaa sanatarkasti sitä, joka syö samaa leipää kanssani. Leivän ideaan kuuluu siis sen murtaminen ja jakaminen toisten kanssa. ”Vain murrettu leipä on kokonainen leipä” (Tommy Tabermann). Avokätisesti köyhille antava saa kulkea pystyssä päin (Ps. 112:9 ) ja hänen pimeyteensä loistaa valo (Jes. 58:10). Leivän murtaminen nälkäiselle kuuluu myös aidon kristillisen paaston tuntomerkkeihin (Jes. 58:6—7).
