JOBIN KIRJA

Jobin kirja käsittelee kärsimyksen salaisuutta. Kirja ei avoimesti kerro Jobin suvusta eikä liitä häntä Israelin historialliseen tilanteeseen, kuten useimmissa Vanhan testamentin kirjoissa on tapana. Kirjasta ei ole helppo päätellä kirjoittajaa eikä kirjoittamisajankohtaa. Arviot Jobin kirjan ajoituksesta vaihtelevatkin patriarkkojen ajasta 2000 eKr. hyvinkin myöhäiseen aikaan.

Jobin kirjan kieli ja tyyli ovat ylevintä ja vaikeinta koko Vanhassa testamentissa. Kirjan katsotaan kuuluvan Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen, mutta se ei ole viisauskirjallisuuden tapaan intohimotonta tutkimusta oikeasta elämästä. Tyyliltään kirja on pääosin runollista draamaa. Se kuvaa todellista historiallista tapahtumaa ja todellisen henkilön kärsimystä. Kirja ei tyydy kärsimyksen teoreettiseen pohdintaan, vaan tuo vakuuttavasti esille päähenkilön tunteet, vihan, epäilyn, yksinäisyyden, tuskan. Kirjassa seurataan yhden ihmisen menetystä, etsimistä ja löytämistä.

Kirjaa lukiessamme tiedämme esipuheen perusteella koko ajan enemmän kuin sen henkilöt. Tiedämme Jumalan antaneen Saatanalle luvan koetella hurskasta Jobia aiheuttamalla tälle suuria kärsimyksiä. Job ja hänen ystävänsä sen sijaan sovittelevat yhteen kärsimyksen arvoituksen palasia, mutta koko ajan heiltä on hukassa osa niistä. Puuttuvat osat ovat kuitenkin kaiken taustalla, ja sen me lukijat tiedämme.

Jobin ystävien mukaan hurskas ihminen ei voi joutua kärsimään. Siksi Jobin kärsimyksen täytyi heidän mielestään johtua jostakin synnistä, tietoisesta tai tiedostamattomasta. Jobin ystävät eivät tunteneet armoa lainkaan, Job näki sitä välähdyksittäin, elettiinhän vielä vanhan liiton ajassa. Jobin kirjassa välähtää myös ajatus lunastajasta.

Kukaan Jobin kirjan henkilöistä ei edusta ateismia, vaan he kaikki tunnustavat Jumalan suuruuden ja uskovat häneen. Kirja siis keskittyy pohtimaan, miksi Jumala sallii kärsimystä häneen uskovalle ihmiselle. Jobin kirja ei anna suoraa, älyllistä vastausta kysymykseen: ”Miksi kärsin?” Mutta se antaa voimaa kärsimyksen kohtaamiseen ja kehottaa luottamaan Jumalaan kaikesta huolimatta.

Job oli kärsivänä hurskaana erityinen Jeesuksen ennakkokuva. Job kärsi syyttömänä kuten Jeesus. Mutta Jeesus teki vielä enemmän: Hän oli sijaiskärsijä, joka otti kaikkien ihmisten synnit päälleen ja kärsi ristillä niistä rangaistuksen.

Avainjae

Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
– Job 19:25