Evankeliumi Markuksen mukaan

Evankeliumi ei kerro mitään kirjoittajastaan, mutta vahvan perimätiedon mukaan evankeliumin on kirjoittanut Johannes Markus, jonka kotona Jerusalemissa alkuseurakunta joskus kokoontui (Ap. t. 12:12). Johannes Markus oli Pietarin oppilas ja tulkki – ja Paavalinkin työtoveri. Markuksen suhde Pietariin oli niin läheinen, että Pietari kutsui häntä rakkaaksi pojakseen (1. Piet. 5:13). Ilmeisesti Markus oli myös itse nähnyt Jeesuksen. Varsin yleisesti oletetaan Markuksen viittaavan itseensä kertoessaan nuorukaisesta, joka pakeni ilman vaatteita, kun Jeesus vangittiin (Mark. 14:51–52).

Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin. Matteus, Markus ja Luukas kertovat paljon samoista asioista ja samalla tavoin, sen tähden puhutaan synoptisista evankeliumeista (kr. synopsis, yhtä aikaa näkeminen). Markuksella ei ollut käytettävissä kaikkia niitä lähteitä, joita muilla evankelistoilla oli, esimerkiksi Jeesuksen puheita.

Markus kertoo ensin Jeesuksen julkisesta toiminnasta (luvut 1–10), jolloin Jeesus opetti ja teki ihmetekoja, keskusteli opetuslasten kanssa ja kertoi, mitä oli tulossa. Sitten on vuorossa kuvaus Jeesuksen viimeisestä viikosta Jerusalemissa, hänen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan (luvut 11–16). Evankeliumia on sanottu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyshistoriaksi.

Markus korostaa evankeliumissaan, kuinka Jeesuksen tehtävä pysyi pitkään salassa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet sitä ennen ylösnousemusta, tosin Pietari aavisti sen tunnustaessaan Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan voidelluksi. Jeesus oli enemmän kuin parantaja ja opettaja. Jo Jeesuksen tulo ihmisten keskelle merkitsi hyvää sanomaa Jumalalta, mutta vasta Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus kertoivat, että tässä on Jumalan Poika, joka antaa henkensä lunnaiksi koko maailman puolesta.

Avainjae:

Aika on täyttynyt,
Jumalan valtakunta
on tullut lähelle.
– Mark. 1:15