Voimme kutsua Joonan kirjaa Vanhan testamentin lähetyskirjaksi. Tämä on ainoa kerta Vanhassa testamentissa, jolloin profeetta lähetetään julistamaan Herran sanaa pakanakansan keskuuteen. Voidaan myös sanoa, että Joonasta tuli suurkaupunkityön uranuurtaja.

Kirjan keskeinen teema on armo, joka ei rajoitu vain omaisuuskansaan Israeliin. Jumala on myös muiden kansojen, jopa Israelin vihollismaan, Assyrian Jumala. Kirja puhuu myös Jumalan pitkämielisyydestä, kärsivällisyydestä ja armosta omiaan kohtaan. Tämä tulee esiin myös Joonan sanoissa, joilla hän kapinoi Jumalaa vastaan: ”Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri” (Joona 4:3).

Uuden testamentin mukaan Joonan olo meripedon vatsassa ja hänen ihmeellinen pelastumisensa ovat vertauskuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Muinaisissa kristittyjen haudoissa (katakombeissa) Vanhan testamentin tapahtumista on eniten kuvattu juuri Joonan kirjan tapahtumia, erityisesti sitä, miten kala oksentaa Joonan maalle. Tätä pidettiin vertauksena ylösnousemuksesta.

Toisessa kuninkaiden kirjassa puhutaan Gat Heferistä (lähellä Nasaretia) kotoisin olevasta profeetta Joonasta, Amittain pojasta, jonka kautta Jumala oli antanut lupauksen, että Israel saa takaisin raja-alueitaan (2. Kun. 14:25). Jos Joonan kirjan ”Joona Amittain poika” on sama profeetta, Joonan kirjan tapahtumat ajoittunevat Jerobeam II:n hallituskaudelle (785–745 eKr.).

Avainjae:

Sinä, Herra, minun Jumalani,
nostit minut elävänä ylös haudasta.
– Joona 2:7