Kirje galatalaisille

Paavali on kirjoittanut Galatalaiskirjeensä todennäköisesti Efesosta käsin 50-luvun puolivälissä. Kirje on tyyliltään yleinen kiertokirje Galatian alueen seurakunnille, jotka Paavali oli perustanut lähetysmatkoillaan Vähän-Aasian sisäosiin eli nykyisen Turkin alueelle.

Kirjeensä Paavali kirjoitti yhdessä elämänsä haasteellisimmasta vaiheista. Useissa hänen perustamissaan seurakunnissa oli puhjennut kriisi. Galatian alueen seurakuntiin oli tullut opettajia, joiden mukaan Paavalin julistama evankeliumi ei riitä pelastukseen, vaan lisäksi on noudatettava lakia. Paavalilla oli aito huoli koko evankeliumin sanoman vaarantumisesta. Hän kirjoitti kirjeen alueen seurakunnille voimakkaan tunteen vallassa.

Sen hetkiset polttavat ongelmat, kuten pakanakristittyjen suhde ympärileikkaukseen sekä tiettyihin ruokasääntöihin, ovat vahvasti esillä kirjeessä. Kun lähetystyö oli ulotettu muidenkin kuin juutalaisten keskuuteen, osa juutalaiskristityistä oli alkanut vaatia, että uskoon tulevien pakanoiden on ensin tultava juutalaisiksi eli heidät on ympärileikattava, jotta he voisivat pelastua. Nämä vaatimukset aiheuttivat yhä vahvemmin hankausta kristillisissä seurakunnissa. Paavalin mukaan tällaiset vaatimukset johtavat tekojen uskontoon, jossa ihminen yrittää pelastaa itse itsensä käskyjä noudattamalla.

Galatalaiskirje on Paavalin toinen opillinen pääkirje Roomalaiskirjeen ohella. Kirje oli hyvin rakas mm. Martti Lutherille, ja hänen kirjoittamansa Laajempi Galatalaiskirjeen selitys onkin yksi koko kristikunnan vaikuttavimpia teoksia. Galatalaiskirje on näköala kristillisen uskomme ytimeen, lain ja evankeliumin väliseen eroon ja jännitteeseen. Herkästi ja huomaamattamme luisumme armosta ansioihin, evankeliumista lain orjuuteen. Galatalaiskirje on löytöretki armoon ja vapauteen.

Avainjae

Vapauteen Kristus meidät vapautti.
– Gal. 5:1