Toinen Samuelin kirja

Toinen Samuelin kirja jatkaa saumattomasti siitä, mihin Ensimmäinen Samuelin kirja päättyi. Alunperin heprealaisessa Raamatussa Samuelin kirjat olivatkin osa samaa kokonaisuutta, johon kuuluivat lisäksi myös Kuninkaiden kirjat.

Toinen Samuelin kirja käsittelee kuningas Daavidin elämänvaiheita neljänkymmenen vuoden ajalta suunnilleen vuosina 1010–970 eKr. Se alkaa Daavidin kuninkaaksi noususta ja päättyy hänen hallitsijakautensa viimeisiin vuosiin. Aluksi edellisen kuninkaan, Saulin, kuoleman jälkeen Daavidista tuli vain oman heimonsa Juudan kuningas. Oltuaan 7,5 vuotta Juudan kuninkaana ja voitettuaan vastustajat Daavidia pyydettiin myös muiden heimojen kuninkaaksi. Daavid onnistui yhdistämään valtakunnan yhdeksi kokonaisuudeksi ja voittoisilla sodilla laajentamaan sitä merkittävästi.

Daavid valloitti Jerusalemin kaupungin jebusilaisilta ja teki siitä pääkaupungin. Sinne myös tuotiin liitonarkku. Daavid suunnitteli rakentavansa Jumalalle temppelin, mutta Jumala ilmoitti, että vasta Daavidin poika saisi rakentaa sen. Samalla Jumala lupasi Daavidin suvulle ikuisen kuninkuuden. Tämä lupaus toteutui Jeesuksessa, Daavidin Pojassa. Daavid onkin suuri ennakkokuva Messias-kuninkaasta.

Daavid osoittautui omaa luokkaansa olevaksi jumalaapelkääväksi ja hengellisesti esimerkilliseksi kuninkaaksi ja kansansa kaitsijaksi. Mutta toisaalta hän joutui myös syviin lankeemuksiin. Daavid kuitenkin taipui Jumalan tahtoon ja katui tomussa ja tuhkassa, kun tajusi rikkomuksensa. Jumalan läsnäolo ja johdatus, mutta myös hänen kurituksensa toteutuvat Daavidin, ”Jumalan mielen mukaisen miehen”, ja hänen perheenjäsentensä elämässä. Daavidin hallitsijakauden tuskallisimmat hetket liittyivät hänen perheensä elämään. Kärsimykset saivat Daavidin taipumaan yhä syvemmin Jumalan käsiin. Hän oli nöyrä ja ymmärsi olevansa kuningas Jumalan armosta.

Avainjae

Minä tahdon olla siellä,
missä herrani ja kuninkaani on,
olipa edessä elämä tai kuolema.
– 2. Sam. 15:21