TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE

Apostoli Paavali kirjoitti Toisen kirjeen korinttilaisille todennäköisesti kolmannella lähetysmatkallaan Makedoniassa Filippin kaupungissa vuonna 56. Kirjeen taustalla on hengellisen isän huoli seurakunnan tilasta.

Paavali oli perustanut Korintin seurakunnan toisella lähetysmatkallaan suunnilleen vuonna 50 ja lähettänyt sinne noin vuonna 55 Ensimmäisen korinttilaiskirjeen nimellä tunnetun kirjeen. Tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen Korintin seurakuntaan oli saapunut suosituskirjein varustettuja saarnamiehiä, joiden mukaan Paavalin Kristuksen ristiä korostava sanoma ei ollut riittävä. Nämä uudet opettajat olivat kerskuneet näyillään ja muilla hengellisillä kokemuksillaan ja arvostelleet Paavalia avuttomaksi ja mitättömäksi (2. Kor. 10:10). He kohdistivat arvostelunsa ensisijassa Paavalin persoonaan ja apostolinvirkaan, mutta myös hänen julistamaansa evankeliumiin.

Kirjeessään Paavali vastaa näiden saarnamiesten väitteisiin. Koska hänen persoonaansa vastaan oli hyökätty, hänen täytyi olla henkilökohtainen. Hän avautuu ja paljastaa sisintään. Apostoli kertoo heikkoudestaan ja vaikeuksista, joihin hän oli joutunut apostolinvirkansa vuoksi. Kirjeen keskeinen sisältö on Paavalin apostolinviran määrittely ja sen puolustus. Esitellessään itseään Paavali ei kuitenkaan ensisijaisesti puolusta itseään, vaan Kristusta ja evankeliumin oikeaa käsittämistä. Jos Paavalin persoona ja virka joutuisivat hylätyiksi Korintissa, saman kohtalon saisi myös Paavalin julistama evankeliumi, ja korinttilaiset ajautuisivat armon ulkopuolelle. Kirje onkin ainutlaatuinen, hyvin ihmisläheisellä tavalla kirjoitettu ristinteologian esitys.

Jo ennen tätä ns. Toista korinttilaiskirjettä Paavali todennäköisesti sekä kävi Korintissa lyhyesti että kirjoitti korinttilaisille ns. kyynelkirjeen, joka ei ole säilynyt meille (2. Kor. 2:4; 13:1). Toisen korinttilaiskirjeen Paavali kirjoitti sen jälkeen, kun hän oli saanut kuulla Titukselta rohkaisevia uutisia: Paavalin vastustus Korintin seurakunnassa oli suurelta osin laantunut, ja enemmistö seurakunnasta oli nyt Paavalin takana, mutta vastustustakin esiintyi edelleen.

Avainjae

Suostukaa sovintoon
Jumalan kanssa.
– 2. Kor. 5:20