SAARNAAJAN KIRJA

Saarnaajaksi käännetty heprean sana kohelet tulee seurakunnan kokoontumista tarkoittavasta sanasta. Sanan käännöksiksi on ehdotettu mm. puhujaa, puheenjohtajaa tai seurakunnan johtajaa. Saarnaajan kirjassa ei mainita, kuka saarnaaja oli, mutta hänen kerrotaan olleen Daavidin poika ja Jerusalemin kuningas. Kirjasta käy myös ilmi, että saarnaaja oli hyvin varakas. Nämä kuten monet muutkin kuvaukset sopivat varsin hyvin kuningas Salomoon, jota onkin perinteisesti pidetty Saarnaajan kirjan saarnaajana. Saattaa kuitenkin olla joku muu on koonnut kirjan  lopulliseen muotoonsa vasta myöhemmin.

Saarnaaja ei varsinaisesti saarnaa, vaan kertoo tekemistään havainnoista koettaen saada lukijansa niiden avulla ymmärtämään sellaista, mitä yleensä ei tulla ajatelleeksi. Saarnaajan kirjan monista lauseista, kuten ”turhuuksien turhuus”, ”ei ole mitään uutta auringon alla” ja ”kaikella on määräaikansa” on tullut lentäviä lauseita Raamattua tuntemattomienkin kieleen.

Kirjaa on vaikea jaotella osiin, sillä siinä ei selkeästi käsitellä eri teemoja vuorotellen, vaan samoihin teemoihin palataan yhä uudelleen – tosin usein uudesta näkökulmasta katsoen.

Jotkut ovat ajatelleet kirjan kuvaavan Salomon elämän viimeisiä vuosia, jolloin hän olisi jokseenkin elämään pettyneenä koonnut yhteen kartuttamaansa elämänviisautta. Ajatus siitä, että Saarnaajan kirja on pessimistinen, ei kuitenkaan tee oikeutta kirjalle. Kun sitä tutkii pintaa syvemmältä, sieltä alkaa paljastumaan jotain aivan muuta kuin pessimismiä. Saarnaajan kirja auttaa näkemään, että todellinen onni ei löydy kaiken haluamansa saavuttamisesta. Todellinen onni löytyy vain yhteydessä Jumalaan. Saarnaaja kehottaakin muistamaan Luojaa jo nuoruudessa.

Avainjae

Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet,
jotka eivät sinua miellytä.
– Saarn. 12:1