Nehemian kirja

Nehemian kirja kuvaa Israelin kansan vaiheita pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se on alun perin kuulunut yhteen Esran kirjan kanssa, joka kertoo kahdesta ensimmäisestä paluumuutosta (537 ja 458 eKr.) sekä Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisesta. Nehemia jatkaa tarinaa kolmannesta paluumuutosta (445 eKr.) ja Jerusalemin muurin rakentamisesta. Kirjoissa kuvataan toisaalta kansan luopumusta Jumalan laista ja toisaalta lain julistusta seuraavaa hengellistä herätystä ja uudistusta. Yhtenäiset teemat, tyyli ja kieliasu puhuvat sen puolesta, että Esran ja Nehemian kirjan on koonnut ja toimittanut sama henkilö, perimätiedon mukaan pappi Esra. Ilmeisesti hän on hyödyntänyt muiden lähteiden ohella Nehemian omia muistelmia.

Nehemian kirjan päähenkilö on Persian kuninkaan Artakserkseen korkeana virkamiehenä palveleva juutalainen Nehemia, jonka kuningas lähettää käskynhaltijaksi Juudeaan. Kirjan kuvaus päättyy vuoteen 432 eKr., kun Nehemia palaa toiselle virkakaudelleen Jerusalemiin. Samoihin aikoihin vaikutti todennäköisesti profeetta Malakia, VT:n viimeinen profeetta.

Nehemian kirja rohkaisee uskollisuuteen Jumalan sanaa kohtaan. Kirjoittaja viestii pakkosiirtolaisuudesta palanneelle ja vieraiden kansojen puristuksessa elävälle kansalle, että Jumala on vastustajia suurempi. Uskollisuus hänelle tuo siunauksen. Aina on uuden alun mahdollisuus, kun kansa kääntyy Jumalan puoleen ja tekee parannuksen. Nehemian ja Esran johtama uskonpuhdistus eristi juutalaiset ympäröivistä kansoista ja loi perustan juutalaisen kansan ja uskon säilymiselle Messiaan tuloon asti – ja siitä eteenpäin.

Avainjae

Me rukoilimme Jumalaa ja asetimme vartijoita,
jotka yötä päivää vartioivat kaupunkia,
ettei vihollinen pääsisi yllättämään.
– Neh. 4:3