Sananlaskujen kirja

Sananlaskujen kirja kuuluu Raamatussa viisauskirjallisuuteen Jobin ja Saarnaajan kirjan ohella. Sananlaskut on oikeastaan tarkoitettu oppikirjaksi. Viisaita ajatuksia kertaamalla nuoret miehet saivat käsityksen oikeasta ja väärästä. Lyhyeksi tiivistetyt ytimekkäät lauseet, voimakkaat vastakohdat ja väkevät kuvat elävästä elämästä helpottivat mieleenpainamista.

Sananlaskujen kirja on kokoelma eri henkilöiden kirjoittamia sananlaskuja. Kirjan alkusanat viittaavat Salomoon, mutta hänen osuutensa täsmällinen määritteleminen on vaikeaa. Salomon sananlaskut alkavat vasta luvusta 10, mikä käy ilmi myös heprealaisesta tekstistä. Salomo oli lahjakas ja monitaitoinen mies (1. Kun. 5:9–14), ja hänen viisauttaan tultiin kuulemaan matkojen takaa. Avioliitto faraon tyttären kanssa johti Salomon kosketuksiin myös egyptiläisen viisauden kanssa.

Sananlaskujen kirja voidaan jakaa viiteen osaan.

  1. Luvut 1–9 ovat johdantoa, jossa tulee esille koko kirjan tarkoitus sekä joukko viisaita ajatuksia.
  2. Salomon sananlaskujen ensimmäinen osa 10:1–22:16 sisältää lauselmia elämän eri aloilta.
  3. Viisaiden sanoilla 22:7–24:34 on läheinen yhteys egyptiläisen Amen-em-open viisauden kirjaan, joka on peräisin jo ajalta noin 1300–1100 eKr. – siis ajalta ennen Salomoa.
  4. Salomon sananlaskujen toinen osa 25:1–29:27 on kuningas Hiskian miesten kokoama. Hiskia eli noin 250 vuotta Salomon jälkeen.
  5. Kirja päättyy Agurin ja kuningas Lemuelin sanoihin (luvut 30 ja 31). Näistä henkilöistä emme tiedä enempää.

On sanottu, että se mitä psalmit merkitsevät sisäiselle uskonelämälle, sitä sananlaskut ovat käytännön arkielämälle. Sananlaskut ovat yleisinhimillistä viisautta, ja se on tehnyt niistä monien kansojen omaisuutta. Löydämme niistä helposti liittymäkohtia myös suomalaisiin sananlaskuihin.

Sananlaskut eivät pohdi elämän syvyyksiä, vaan antavat neuvoja jokapäiväiseen elämään. Ne tahtovat auttaa elämään oikein ja pyrkivät siksi osumaan omaantuntoon. Tietämisen ongelma ei ole niinkään filosofinen kuin eettinen. Kirjan motoksi sopiikin ”Herran pelko on viisauden alku”. Kaikkein suurinta viisautta on Herran pelko. Kun ihminen pelkää rikkoa Herran tahtoa vastaan, hän kulkee silloin viisauden tiellä, joka ohjaa oikeisiin ratkaisuihin myös ihmisten välisissä kysymyksissä.

Viisaus on kirjan pääteema – ja oikeastaan myös päähenkilö. Luvussa 8 viisaudesta nimittäin puhutaan henkilönä, ja siinä luvussa onkin perinteisesti nähty viittaus Messiaaseen eli Jeesukseen Kristukseen.

Avainjae

Herran pelko on tiedon perusta,
vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.
– Sananl. 1:7