TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA

Jakautuneen valtakunnan historiaa

Kuninkaiden kirjat kuuluvat kiinteästi yhteen. Alun perin ne ovatkin muodostaneet yhden kokonaisuuden. Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, miten valtakunta kuningas Salomon jälkeen jakautui kahtia – pohjoisvaltakuntaan eli Israeliin ja etelävaltakuntaan eli Juudaan. Israelin ensimmäinen kuningas, Jerobeam, pystytti Beteliin ja Daniin kultaiset vasikat. Näin pohjoisvaltakunnassa alettiin heti palvella epäjumalia.

Toinen Kuninkaiden kirja jatkaa raportointia jakautuneen valtakunnan historiasta 850-luvulta eKr. alkaen. Kirjan keskushenkilöiksi nousevat kuninkaiden ohella erityisesti profeetat. Molemmat kuningaskunnat heikentyivät sekä poliittisesti että hengellisesti. Pohjoisvaltakunnassa Elia ja Elisa nousivat taistelemaan pahuutta ja epäjumalanpalvelusta vastaan. Myös profeetat Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Hoosea ja Aamos olivat tapahtumien aikalaisia, vaikkei heitä 2. Kuninkaiden kirjassa, Jesajaa lukuun ottamatta, mainitakaan. Kuninkaatkaan eivät pystyneet tuhoamaan profeettoja, sillä nämä olivat voittajan puolella.

Epäjumalanpalvelus vie tuhoon

Kuninkaiden kirjat arvioivat kunkin kuninkaan sydämen laatua, uskollisuutta Jumalalle. Jokaisen kuninkaan hallituskaudesta arvioidaan siten sen hengellistä ja moraalista laatua, ei niinkään poliittisia tai sotilaallisia tapahtumia. Israelissa ei ollut yhtään hurskasta kuningasta. Heistä kaikista todetaan, että he eivät luopuneet niistä synneistä, joilla Israelin ensimmäinen kuningas, Jerobeam, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Kuninkaat eivät välittäneet profeettojen varoituksista. Assyrian suurvalta valloitti Israelin vuonna 722 eKr. ja vei kansan pakkosiirtolaisiksi eri puolille Assyrian valtakuntaa. Tilalle siirrettiin väkeä muualta Assyriasta. 2. Kuninkaiden kirjassa todetaan: ”Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan” (2. Kun. 17:7).

Vaikka Juudassa pääsi valtaan yksittäisiä hurskaita kuninkaita, kuten Hiskia ja Josia, luopumus lisääntyi myös siellä. Hiskiaakin seurasi hänen poikansa Manasse, joka palveli avoimesti epäjumalia. Babylonian suurvalta valloitti Juudan 586 eKr. Kirja päättyy Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen viemiseen ja Jerusalemin hävitykseen.

Kaikesta huolimatta Kuninkaiden kirjojen sanoma on toiveikas. Jos ihmiset turvautuvat ainoaan todelliseen Jumalaan, synnit annetaan anteeksi ja uusi hyvä aikakausi voi alkaa, Daavidin valtaistuin rakennetaan uudelleen ja Messias saapuu.

Avainjae

Ainoastaan Herraa, Jumalaanne, teidän tulee palvella.
– 2. Kun. 17:39