Heprean kielen sana ”malakia” tarkoittaa sanansaattajaa. Todennäköisesti Malakia ei olekaan kirjan kirjoittajan oma nimi, vaan hän esittelee itsensä vain sanansaattajaksi. Ainakaan Raamatussa ei esiinny ketään muuta, jonka nimi olisi Malakia. Malakia ei myöskään esittele sukuaan.

Malakian kirjan ajoitukset ovat liikkuneet vuosien 480–440 eKr. välillä. Osa tutkijoista olettaa Malakian profetoineen ennen Esran tuloa, joka tapahtui arviolta 458 eKr. Useimmat kuitenkin sijoittavat Malakian noin vuoden 450 eKr. vaiheille.

Malakian aikana pakkosiirtolaisuudesta paluusta ja temppelin uudelleen rakentamisesta ja sen käyttöön vihkimisestäkin vuonna 516 eKr. oli kulunut jo aikaa. Ongelmana oli niin papiston kuin kansankin välinpitämättömyys suhteessa Jumalan tahtoon. Tämä ilmeni siinä, että papit eivät välittäneet rituaalisen puhtautensa menettämisestä, eikä kansa maksanut kymmenyksiä eikä uhrannut säädösten mukaan. Myös seka-avioliitot ympäröivien kansojen edustajien kanssa lisääntyivät, samoin avioerot. Tämän välinpitämättömyyden keskellä Malakia nuhteli pappeja ja kansaa ja kehotti ottamaan Jumalan tahdon  vakavasti. Toisaalta Malakian kirja muistuttaa myös Herran armahtavasta rakkaudesta ja siitä, että Herra pitää aina lupauksensa, vaikka ne tuntuisivatkin viipyvän. Malakia ennustaa niin Messiaan kuin Johannes Kastajankin tulon.

Malakia oli viimeinen Vanhan testamentin mainitsema profeetta. Hänestä alkoi yli 400 vuoden mittainen profeetallinen hiljaisuus ja Messiaan tulon voimistuva odotus. Malakian kirja päättyy Elian ja Herran päivän odotukseen. Tuo odotus täyttyi Johannes Kastajassa, Messiaan edelläkävijässä.

Avainjae

Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä.
– Mal. 3:1