Toinen kirje Timoteukselle

Ns. Pastoraalikirjeiden (1–2. Tim. ja Tit.) perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että Paavali pääsi vapaaksi vankeudesta, josta Apostolien tekojen lopussa kerrotaan. Vapaaksi päästyään hän matkusti Aasiaan (2. Tim. 4:13,20) ja ehkä toteutti jo ennen sitä suunnitelmansa matkustaa Espanjaan.

Keisari Neron vainojen aikana noin v. 64–67 Paavali oli vangittuna Roomassa toista kertaa. Tämä vankeus oli ensimmäistä paljon ankarampi, ja Paavali valmistautui tosissaan marttyyrikuolemaan. Kirkon perimätiedon mukaan Paavali ja Pietari mestattiin keisari Neron aikana. Nero kuoli vuonna 68. Rooman palon jälkeinen suuri kristittyjen vaino alkoi vuonna 64. Paavali siis todennäköisesti mestattiin vuosien 64–68 välillä.

Ennen kuolemaansa apostoli halusi vielä tavata ”rakkaan poikansa” Timoteuksen (2. Tim. 1:2). Paavali oli Timoteukselle hengellinen isä ja sydänystävä. Hän oli opastanut poikansa uskon tielle ja myös asettanut hänet Efeson seurakunnan johtajan virkaan. Timoteus oli kotoisin Lystran kaupungista Galatian maakunnasta. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äitinsä kristitty juutalainen. Ehkä Paavali auttoi Timoteuksen uskoon jo ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Joka tapauksessa toisella lähetysmatkallaan Paavali kutsui Timoteuksen työtoverikseen. Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jotta tämän olisi ongelmattomampaa toimia juutalaisten parissa evankeliumin julistajana.

Lähdön lähetessä apostoli halusi vielä tavata Timoteuksen kasvotusten Roomassa ja rohkaista häntä hoitamaan virkansa moitteettomasti. Kirjeessään Paavali erityisesti varoitti harhaopeista ja kehotti Timoteusta pysymään totuudessa. Edellisestä tapaamisesta Paavalille oli jäänyt mieleen eron kyyneleet (2. Tim. 1:4). Jälleennäkemisen odotus ja yhteinen usko antoivat hänelle lohdutusta yksinäisyyteen. Kutsukirje on samalla Paavalin hengellinen testamentti pojalleen.

Vaikka Toinen kirje Timoteukselle on hyvin henkilökohtainen kirje, sillä on annettavaa kaikkien aikojen kristityille.

Avainjae:

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus
on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi,
ojennukseksi ja kasvatukseksi
Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
– 2. Tim. 3:16