Jaakobin kirje

Jaakobin kirje on hyvin käytännönläheinen. Kirjeen sanoma on, että usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää aitoa kristillistä elämää käytännössä eli tuottaa hedelmää. Ellei usko vaikuta mitenkään ihmisen elämään, on pelättävissä, että se on kuollut. Sanan kuunteleminen ilman sen toteutumista tekoina on itsensä pettämistä.

Miten tämä uskon hedelmien painottaminen ja Paavalin opetus pelastuksesta, joka saadaan armosta, Kristuksen kautta ilman omia tekoja, sopivat yhteen? Tämä on koettu usein ongelmaksi. Luther piti Jaakobin kirjettä aluksi vähempiarvoisena, suorastaan ”olkikirjeenä”. Uskonvanhurskauden aarre ei avaudu siitä samalla tavalla kuin Roomalais- ja Galatalaiskirjeistä. Myöhemmällä iällään Luther arvosti kirjettä kuitenkin enemmän huomattuaan, ettei se olekaan ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu muualla opettaa syntisen vanhurskauttamisesta.

Jaakobin kirjeessä ei esitellä kirjoittajaa tarkemmin. Alusta alkaen pidettiin selvänä, että hän on Herran Jeesuksen veli, Jerusalemin seurakunnan johtaja. Evankeliumeissa mainittu Jeesuksen valitsema opetuslapsi Jaakob, Sebedeuksen poika, oli surmattu jo varhaisessa vaiheessa. Jeesuksen eläessä hänen veljestään ei vielä tullut uskovaa, mutta ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi myös Jaakobille (1. Kor. 15:7).

Kirje on korkeatasoista kieltä. Sanakäänteissä on ilmeistä liittymää siihen, mitä Herran veli lausui Jerusalemin kokouksessa (Ap. t. 15). Kirje lienee vanhimpia Uuden testamentin kirjoista, kirjoitettu ehkä vuosien 45–48 välillä. Jaakob kärsi marttyyrikuoleman historioitsija Josefuksen mukaan v. 62 jKr.

Jaakobin kirje kuuluu ns. katolisiin eli yleisiin kirjeisiin, koska sitä ei ole osoitettu millekään tietylle seurakunnalle tai yksityishenkilölle vaan kristityille yleensä. Kirjeen ensimmäinen lukija- ja kuulijakunta asui eri puolilla Rooman valtakuntaa. He olivat juutalaistaustaisia kristittyjä. Kirjeessä onkin 65 viittausta Vanhaan testamenttiin.

Uskon ja tekojen läheisen yhteyden ohella kirjeen tärkeitä opetuksia ovat koettelemuksissa kestäminen, valikoimaton lähimmäisenrakkaus, kielen kurissapitäminen, väärän itsevarmuuden välttäminen, rikkauden vaara ja rukouksen voima.

Avainjae:
Olkaa kärsivällisiä Herran tuloon asti.
– Jaak. 5:7