Joelin kirja

Joelin kirjassa ei ilmoiteta millään tavoin kirjan kirjoitusajankohtaa. Arviot Joelin kirjan ajoituksesta liikkuvat vuosien 800–300 eKr. välillä. Luther sanoo, että Joel on yksi vanhimmista profeetoista.

Kirjan kirjoittajasta, Joelista, tiedämme äärimmäisen vähän. Joelin nimi merkitsee ”Herra on Jumalani”. Julistuksen sisällössä korostuu nimen mukaisesti Jumalan kaikkivaltius ja ainutlaatuisuus. Joelilla näyttää olevan läheinen suhde Jerusalemiin ja sen temppeliin.

Joelin kirjan syntytaustana on poikkeuksellisen kauhea heinäsirkkavitsaus. Sen tuhovaikutus oli ennen näkemätön. Joelin aikana heinäsirkat tuhosivat maatalouden, minkä vuoksi myös temppelin uhritoimitukset vaarantuivat. Uskonnon muodot romahtivat ulkoisessa ahdingossa. Koko väestö kutsutaan katumuksessa ja parannuksessa rukoilemaan armoa Herralta.

Kansan kokemasta onnettomuudesta nousee myös kirjan tärkein teema, puhe Herran päivästä, joka viittaa lopunajallisiin eli Kristuksen toiseen tulemiseen liittyviin tapahtumiin. Herran päivä on tuomion päivä. Siksi Joel kehottaa ihmisiä palaamaan Jumalan luo ja saamaan häneltä tuomion sijasta siunauksen. Tuomion lisäksi kirja sisältääkin Jumalan valtavat armolupaukset pelastuksesta ja Hengen vuodatuksesta.

Joelin kirjan lukujako on vuoden 1992 raamatunkäännöksessä erilainen kuin vuoden 1933 käännöksessä, sillä toisen luvun loppu, Hengen vuodatus, on erotettu omaksi luvukseen. Pietari julisti helluntaisaarnassaan tämän Joelin kirjan profetian Pyhän Hengen vuodatuksesta toteutuneen (Ap. t. 2:16–21),

Joelin kirja opettaa meitä tarkastelemaan maailman tapahtumia Jumalan puheena. Kun Jumala sallii onnettomuuksien kohdata ihmisiä, niiden tarkoituksena on saada meidät tarkistamaan elämämme suuntaa ja muistamaan, että jossain vaiheessa koko ihmiskunta joutuu tuomiolle.

Avainjae

Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
– Joel 3:5