Toinen Pietarin kirje on todennäköisesti Ensimmäisen Pietarin kirjeen tavoin nykyisen Turkin alueella sijainneille seurakunnille kirjoitettu kiertokirje – ei siis vain yhdelle seurakunnalle suunnattu (1. Piet. 1:1). Kirje on kirjoitettu 60-luvun puolivälissä vähän ennen Pietarin marttyyrikuolemaa (2. Piet. 1:14).

Jotkut ovat epäilleet Toisen Pietarin kirjeen aitoutta mm. sillä perusteella, että kirje eroaa huomattavasti Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä muodollisesti ja tyylillisesti. Ensimmäinen kirje on kirjoitettu loistavalla kreikankielellä, parhaalla, mitä Uudessa testamentissa esiintyy, toinen kirje sen sijaan on kielellisesti huomattavasti kömpelömpi. Luonteva selitys löytyy kuitenkin siitä, että ensimmäisessä kirjeessä Pietarin sihteerinä toimi Silvanus (1. Piet. 5:12). Toisessa kirjeessä kirjurina on toiminut ilmeisesti joku toinen tai sitten Pietari on sen itse kirjoittanut. Toisaalta näissä kahdessa kirjeessä on myös paljon yhtäläisyyksiä. On jopa päätelty, ettei Toinen Pietarin kirje liity yhtä läheisesti mihinkään muuhun Uuden testamentin kirjoitukseen kuin Ensimmäiseen Pietarin kirjeeseen.

Toinen Pietarin kirje jakautuu luontevasti kolmeen jaksoon:

1. luku: Kristuksen tunteminen ja Jumalan sanan luotettavuus
2. luku: Varoitus harhaopettajista
3. luku: Kristuksen toinen tulemus

Kristuksen tulemuksen viivästyminen herätti vaikeiden olosuhteiden keskellä eläneissä kristityissä tietynlaista kärsimättömyyttä. Ja omalta osaltaan tämä tilanne loi maaperää harhaopettajien toiminnalle. Oli niitäkin, jotka kielsivät koko Jeesuksen toisen tulemuksen.

Avainjae

Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia,
jotka ovat omien himojensa vietävinä.
– 2. Piet. 3:3