ENSIMMÄINEN PIETARIN KIRJE

Pietarin kirjeet kuuluvat ns. katolisiin eli yleisiin kirjeisiin, joita ei ole osoitettu millekään tietylle seurakunnalle, vaan ne ovat useammassa seurakunnassa luettavaksi tarkoitettuja kiertokirjeitä. Ensimmäinen Pietarin kirje on kirjoitettu nykyisen Turkin alueella sijainneille seurakunnille (1. Piet. 1:1).

Lopputervehdyksessä kirjeen lähettämispaikaksi mainitaan nykyisen Irakin alueella sijainnut Babylon. Sielläkin suunnalla asui jo siihen aikaan myös juutalaisia. Mutta tämä ilmaisu lienee kuitenkin peitenimi, jolla tarkoitetaan Roomaa. Pietari siis kirjoitti kirjeensä todennäköisesti Roomassa 60-luvun alussa, vähän ennen marttyyrikuolemaansa.

Pietarin ensimmäistä kirjettä on kutsuttu perinteisesti ”matkamiesten jumaluusopiksi”. Eli painotus on vahvasti siinä, miten kristitty on tässä maailmassa muukalainen, joka tekee matkaa taivaallisen perintöosansa omistamiseen. Taustalla on tuon ajan ja alueen kristittyjen kokema ahdistus ja kärsimys. Niinpä pelastussanoman esillä pitämisen ohella kirjeessä nousee esiin voimakas kehottava, rohkaiseva ja sielunhoidollinen ote. Pietaria onkin kutsuttu erityiseksi toivon apostoliksi. Ensimmäisen Pietarin kirjeen pääteemoja ovat kärsimys, muukalaisuus ja kristityn toivo vaikeina aikoina.

Avainjae

Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä,
jos niin on Jumalan tahto.
– 1. Piet. 3:17