He itkivät
Raamattu on kaikessa jumalallisuudessaan myös hyvin inhimillinen kirja. Sen henkilöt on kuvattu juuri sellaisina kuin he ovat kaikkine puutteineen ja lankeemuksineen. Tässä blogissani otan esille yhden piirteen heistä: itkun.
Raamatun ensimmäisen itkijän kohtaamme jo 1. Moos. 21:ssä. Abraham oli karkottanut orjattarensa, egyptiläisen Hagarin, ja tämän pojan Ismaelin – oman vanhimman poikansa – autiomaahan. Siellä harhaillessaan ja juomaveden loputtua Hagar pani poikansa pensaan alle ja asettui itse kauemmaksi. Poika alkoi itkeä. Lue, miten sitten kävi: 1. Moos. 21:17–21!
Kahta lukua myöhemmin kohtaamme itkevän Abrahamin, kun hän vietti Saaran valittajaisia Hebronissa (1. Moos. 23:1–2). Jotkut ovat arvostelleet Abrahamia siitä, että hän itki vaimovainajaansa, vaikka uskoi ylösnousemukseen. Lutherin mukaan Abraham itki ihan oikeasti ja kaipasi vaimoaan, koska hän oli tunteva ihminen eikä mikään puupökkelö. Mitä lähempänä joku on Jumalaa, sitä hellemmin hän rakastaa luotuja.
Raamatun ihmiset itkivät monesta eri syystä. Esau itki äänekkäästi ja katkerasti, kun Iisak oli siunannut vain Jaakobin (1. Moos. 27:34, 38). Jaakob puolestaan puhkesi itkuun tavatessaan enonsa Labanin tyttären Raakelin ensimmäisen kerran (1. Moos. 29:11). Kun Jaakob sitten kohtasi Esaun yli kahdenkymmenen vuoden poissaolonsa jälkeen, veljekset itkivät (1. Moos. 33:4). Toinen jälleennäkemisen itku koitti, kun Joosef oli lopulta ilmaissut itsensä veljilleen. Hän suuteli ja syleili itkien heitä (1. Moos. 45:15). Lopulta hän sai tavata myös isänsä Jaakobin: ”hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten” (1. Moos. 46:29).
Teen vielä pitkän aikahypyn profeettojen kirjoihin. Sieltä löytyy mm. kuolemantuomion Herralta saanut kuningas Hiskia. Hän rukoili Herraa ja itki katkerasti. Sitten Herran sana kertoi hänelle, että Jumala oli nähnyt hänen kyyneleensä ja päättänyt lisätä hänen elinpäiviinsä vielä viisitoista vuotta. (Jes. 38:1–5.)
Jeesus oli sekä todellinen Jumala että todellinen ihminen. Siksi hänkin tunsi itkun. Kun hän tuli Jerusalemiin viimeisen kerran, hän puhkesi itkuun, koska Jerusalem ei ollut tuntenut etsikkoaikaansa (Luuk. 19:41–44). Lasaruksen kuolema herätti Jeesuksessa syvän liikutuksen ja Uuden testamentin lyhin jae sanoo: ”Jeesus itki.” (Joh. 11:33–35.) Heprealaiskirje sanoo tyhjentävästi: ”Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta” (Hepr. 5:7). Uskon Jeesuksen siksi ymmärtävän jokaista itkevää ihmistä.
Kirjoittaja
