Ensimmäinen ja toinen aikakirja ovat alun perin muodostaneet yhtenäisen kirjan. Siksi niiden johdantokin on suurelta osin yhteinen. Molempien aikakirjojen yhteisen johdannon voit lukea Ensimmäisen aikakirjan johdannosta.

Toinen aikakirja jatkaa Salomon kuninkaaksi tulosta, johon Ensimmäinen aikakirja päättyi. Koska Daavid oli käynyt suuria sotia ja vuodattanut paljon verta, hän ei saanut rakentaa temppeliä, mutta hänen poikansa Salomo toteutti rakentamisen.

Toinen aikakirja voidaan jakaa kahteen osaan. Luvut 1–9 keskittyvät kuningas Salomon aikaan: ne kertovat temppelin rakentamisesta ja kuninkaan erityisestä rikkaudesta ja viisaudesta. Salomon loppuelämän kompasteluista kirja ei kuitenkaan kerro mitään (vrt. 1. Kun. 11). Luvut 10–36 käsittelevät valtakunnan jakautumisen jälkeistä aikaa, mutta keskittyvät pääasiassa eteläisen valtakunnan eli Juudan historiaan. Tämä johtunee siitä, että kirja on kirjoitettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta palanneille Juudan asukkaille. Persian valtakunta oli valloittanut Babylonian, ja Persian kuningas Kyyroksen julistuksen nojalla Juudan asukkaat pääsivät palaamaan omaan maahansa, jonne heidän oli määrä rakentaa temppeli Herralle. Toinen aikakirja päättyy tähän Kyyroksen julistukseen, samoihin sanoihin, joilla Esran kirja alkaa. Varhainen juutalainen traditio esim. Talmudissa onkin nimennyt Aikakirjojen kirjoittajaksi Esran.

Kirjan tarkoitus oli rohkaista palaajia vaikeissa oloissa ja muistuttaa kansaa siitä hengellisestä perinnöstä, johon temppelipalvelus liittyi sekä niistä lupauksista, joita Jumala oli antanut kuningas Daavidille. Kirja on kehotus pysyä Mooseksen liitossa, jotta tulevaisuudessa tragediat voitaisiin välttää. Samalla temppeli, papisto ja uhrit olivat muistutus siitä, että Jumala on uskollinen ja pitää Daavidille ja kansalleen antamansa lupaukset. Juudasta ja Daavidin suvusta oli tuleva Daavidin Poika, Messias. Näin ollen Juuda oli Jumalan lupausten erityinen kohde. Jumalan kärsivällinen uskollisuus on totta silloinkin, kun elämä saarnaa jotakin muuta. ”– – Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua – –.” (1. Aik. 28:20.)

Avainjae

Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin!
– 2. Aik. 19:9