Sakarjan kirja on puhutteleva näkyjen ja ilmestysten kirja, joka avaa näkymiä aina Uuteen testamenttiin ja lopun aikoihin asti. Sakarjan kirjaa leimaa voimakkaiden, usein arvoituksellisten näkyjen rikkaus. Näkyjen tulkitsemisessa kannattaa muistaa sääntö, joka pätee myös Raamatun muiden vertausten tulkitsemiseen: näyllä tai vertauksella on yleensä yksi ilmeinen kärki, jota kannattaa etsiä sen sijaan, että pyrkisi tulkitsemaan näyn jokaisen yksityiskohdan.

Profeetta Sakarja oli profeetta Haggain aikalainen. Sakarja aloitti kirjatun toimintansa Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuotena 520 eKr., kuten Haggaikin. Pakkosiirtolaisuudesta palanneiden juutalaisten temppelin rakennustyö oli tuolloin ollut keskeytyneenä jo yli 17 vuotta (Esra 4:24). Profeettojen Haggai ja Sakarja rohkaisemina rakennustyö pääsi uudelleen käyntiin vuonna 520 eKr. (Esra 5:1–2).

Sakarjan kirja jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–8) alkaa voimakkaalla kääntymyskehotuksella, jota seuraa kahdeksan profeetan saamaa näkyä ja symbolinen pappi Joosuan kruunaaminen, joka viittaa Messiaaseen, kuninkaalliseen ylipappiin. Tämän jälkeen seuraa opetus oikeasta paastosta ja Jumalan vakuutus hänen kiivaudestaan kansansa asioiden ajajana. Toisesta osasta (luvut 9–14) ei löydy päivämääriä. Se on ilmeisesti kirjoitettu Sakarjan vanhuudessa. Siinä näkökulma laajenee maantieteellisesti ja poliittisesti. Sen sisältämissä ennustuksissa kuvataan mm. lopunajallisia sotia, Israelin suurta kääntymystä ja ahdistusta sekä Messiaan paluuta maan päälle Herran päivänä.

Sakarjan lyhyt profeettakirja sisältää poikkeuksellisen paljon viittauksia Messiaaseen. Sakarjan kirja onkin Uudessa testamentissa eniten lainattu Vanhan testamentin profeettakirja. Kirjassa on myös useita rohkaisun sanoja tämän päivän kristityille, ja se huipentuu sanomaan Jeesuksen takaisintulosta.

Avainjae

Sinä päivänä Daavidin suvulle
ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde,
joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.
– Sak. 13:1