Danielin kirja vie meidät Jerusalemista itäisen suurvallan metropoliin, Babyloniin. Kirjan tapahtumat käynnistyvät vuodesta 605 eKr., jolloin voittamattomaksi luultu, Israelin 10 heimoa nielaissut, Assyria luhistuu lopullisesti Karkemiin taistelussa. Babylonian loisteliaan mutta lyhyen kukoistuksen katkaisee puolestaan Persian nousu ennennäkemättömän laajaksi supervallaksi vuonna 539 eKr. Tämä Lähi-idän poliittinen kuohunta luo puitteet juutalaisen kansan suurelle murrosvaiheelle, joka huipentuu vuonna 586 eKr. tapahtuneeseen Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon sekä sitä seuraavaan kansan pakkosiirtoon.

Näihin ratkaiseviin vaiheisiin Jumala antoi kansalleen profeetoiksi kaksi pappia, Jeremian ja Hesekielin. Danielin ensisijainen tehtävä oli toinen, vaikka Jeesus kutsuikin häntä profeetaksi; hänelle Jumala avasi tien merkittäväksi vaikuttajaksi poliittisen vallankäytön keskiöön. Ehkä siksi heprealaisessa Raamatussa Daniel ei kuulu profeettakirjoihin vaan sen kolmanteen osaan, Kirjoituksiin. Kirja on kaksikielinen, sillä Jumalalla on puhuttavaa sekä omalle kansalleen (heprea) että varsinkin pakanallisille itsevaltiaille ja heidän valtakunnilleen (aramea, Dan. 2:4b – 7:28).

Danielin kirja jakaantuu kahteen osaan. Luvut 1–6 kertovat kuusi tapahtumasarjaa Danielin elämästä. Pakkosiirtolaisena Babyloniaan tuotu Daniel yleni lopulta kuninkaan hovin palvelijasta yhdeksi valtakunnan tärkeimmistä miehistä. Daniel pysyi kaikissa vaiheissaan uskollisena Jumalalle. Luvut 7–12 sisältävät Danielin neljä näkyä. Kumpikin osa on omassa aikajärjestyksessään.

Daniel on Vanhan testamentin ilmestyskirja. Se tekee kirjasta mielenkiintoisen ja haastavan. Kirja alkaa vuodesta 605 eKr., jolloin Daniel joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Kirjan viimeinen näky on päivätty vuotena 537/6 eKr. Danielin kirja lienee koottu melko pian tämän jälkeen. Kirjan profetiat ulottuvat kuitenkin tulevaisuuteen. Kirjassa on profetioita Messiaasta ja hänen tuomastaan iankaikkisesta vanhurskaudesta, ja se päättyy lupaukseen ylösnousemuksesta aikojen lopulla.

Danielin kirjassa on profetioita myös juutalaisten pakkosiirtolaisuuden jälkeen kohtaamista vaikeuksista, jotka huipentuvat karkeimpaan mahdolliseen pyhäinhäväistykseen, ”hävityksen kauhistukseen”, joka toteutuikin hellenistisen Syyrian kuninkaan Antiokhos IV Epifaneen aikana 160-luvulla eKr. Tästä syystä osa tutkijoista arvioi, että kirja olisi kirjoitettu vasta 160-luvulla eKr., jolloin nämä tapahtumat toteutuivat. Kysymys on lopultakin siitä, uskooko Kaikkivaltiaan Jumalan voivan palvelijansa kautta raottaa tulevaisuuden verhoa (apokalypsis = verhon poistaminen). Hesekiel, Danielin aikalainen 500-luvulla eKr, ylistää tämän hurskautta ja viisautta. Jeesuksen messiasjulistus nousee keskeisesti Danielin kirjasta.

Avainjae

Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa,
eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
– Dan. 7:14