SONY DSC

Kevään ihme voi tulla keskelle kaamosta

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo.” Ja valo tuli. Sanallaan hän loi myös veden ja maan, hedelmää tuottavat puut ja väriloistossaan ilakoivat kukkameret, laajan eläinkunnan sekä ihmisen. Kaiken Jumala loi tyhjästä pelkällä sanansa voimalla. Ja Jumalan luoma oli hyvää. Maailma ei tullut täyteen massatuotannon kopioita vaan täysin ainutlaatuisia ja omansa näköisiä yksilöitä ihan pienintä lumihiutaletta myöten.

Elävä Jumala luo uutta

Jumalan luovalla sanalla on käsittämätön voima! Ja koska Jumala ei muutu, on Hän tänäänkin yhtä elävä ja voimallinen, uutta luova. Mutta katsoessamme loppuvuoden luontoon se puhuu meille enemmän kuolemaa kuin elämää: Lakastuneet lehdet peittävät maan. Lehtipuut jököttävät alastomina syystuulien repiessä niiden oksia. Elämän voima on kadonnut, syntymisen merkkejä ei näy. On lakastumista ja kuolemaa, pois ottamista. Ihan kuin Luoja olisi unohtanut luotunsa.

Oletko joskus kokenut – tai juuri tänään ajatellut – että Jumala on hyljännyt sinut; olet kuin myrskyjen repimä puu, josta elämän voima on katoamassa. Koet tilanteesi toivottomana. Näköpiirissä ei ole valoa, ei sen häivähdystäkään. Jumalalla on viesti sinulle: Minä olen elävä Jumala, olen uutta luova Jumala. Olen täysin kykenevä tekemään elämässäsi uutta niin tänään kuin huomennakin. Kevään ihme voi tulla elämääsi, vaikka ympärilläsi on pimeää. Se on mahdollista. Saat kurottautua avunhuudon kanssa Jumalan puoleen aivan kuin nuo karsitut lehtipuut tavoittelevat kohti taivasta. Saat luottaa ja vedota Raamatussa oleviin Jumalan lupauksiin; kyllä Jumala kykenee luomaan uutta, sellaistakin, mitä osaa edes toivoa.

Kuolema julistaa elämää

Jumalan suuren pelastussuunnitelman ytimessä kuolema julistaa elämää: Jeesus kärsi ja kuoli ristillä meidänkin syntisyytemme vuoksi. Voittamalla kuoleman hän mahdollisti meille jokaiselle ikuisen elämän. Jumala voi ja tahtoo antaa myös uuden ja ikuisen elämän, joka alkaa siitä, kun ihminen turvautuu Jeesuksen sovitustyöhön ja tunnustaa tarvitsevansa syntisyyteensä Jeesusta. Hän saa anteeksi ja tulee Jumalan omaksi. Tuossa hetkessä on uuden luomisen ihme: kun Jeesus on tullut sydämeen asumaan, ihmisestä tulee uusi luomus. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 1. Kor. 5:17

Vanha katoaa

Jos jokasyksyiset lehtimassat eivät maatuisi, vaan jäisivät muoviroskien tavoin kasautumaan maatumattomiksi moskamassoiksi, uudelle elämälle ei olisi tilaa kasvaa. Pienet taimet tukehtuisivat. Mutta jo luonnossa Jumala näyttää meille sen, kuinka vanha maatuu ja katoaa, kun Jumala luo uutta. Mekin saamme unohtaa menneet; kaiken sen moskan, mitä elämämme varrella on kertynyt. Saamme unohtaa kaiken sen, minkä Jumala on anteeksi antanut. Hän suorastaan kehottaa meitä olemaan huonomuistisia menneiden asioiden suhteen, jottei ne turhaan rasittaisi meitä eivätkä veisi voimaa uuden kasvun ihmeeltä. Meitä kehotetaan: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta.” Jes. 43:18

Löydän itseni usein kaivelemasta vanhoja asioita. Otan niitä uudelleen kannettavakseni; aivan kuin ne olisivat katoamatonta muovimoskaa. Mutta miksi palata tunkiolle? Miksi muistella niitä, jos Jumalakaan ei muistele. Anteeksisaamisen hetkessä Jumalalle viety asia aivan kuin palaa poroiksi, sitä ei enää ole. Se on poissa.

Jumalan tahto on, että me kiitollisina siitä, mitä Hän on meille tehnyt, Jeesukseen turvautuen ja hänessä uusina luomuksina eläen katsomme kohti tulevaa ja odotamme uutta luomisen juhlapäivää. Odotamme hetkeä, jolloin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Hetkeä, jolloin olemme lopullisesti pelastettuina turvassa Isän Jumalan tykönä, ja saamme kaikkien kielten ja kansojen kanssa laulaa ylistystä Jumalalle yhdessä enkelien kanssa.

”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.” Jes. 65:17–18

(Teksti on julkaistu Kontti-lehdessä nro 4-2021)

Kirjoittaja