Hoosean kirja on Raamatussa ensimmäisenä ns. pienistä profeetoista eli lyhyistä profeettakirjoista. Profeetta Hoosea vaikutti pohjoisvaltakunnassa Israelissa noin 750–725 eKr. eikä luultavasti nähnyt enää Samarian tuhoa 722 eKr. Hoosean aikalaisia olivat Israelissa toiminut profeetta Aamos sekä etelävaltakunnassa Juudassa toimineet profeetat Jesaja ja Miika.

Kuningas Jerobeam II aikaan Israel oli yhteiskunnallisesti vahva, mutta laajentuvan Assyrian uhka kasvoi vähitellen. Israel oli vaurastunut ja rikkaiden hyvinvointi lisääntynyt. Samalla kuitenkin myös epäjumalien palvonta uhrikukkuloilla oli jatkuvasti lisääntynyt. Ja pohjoisvaltakunnassa oli alusta asti korvattu uhraaminen ja vuotuiset käynnit Jerusalemin temppelissä käynneillä kahden kultaisen vasikan luona Betelissä ja Danissa. Hoosean kirjasta käy ilmi, miten hengellinen luopumus johtaa luopumukseen myös muilla elämänalueilla.

Nimi Hoosea merkitsee pelastus. Hoosea julisti paitsi sanoillaan myös elämällään. Hän sai tehtäväkseen ottaa vaimon, joka ei ollut hänelle uskollinen. Hoosean suhde ja rakkaus vaimoonsa kuvasivat Jumalan suhdetta kansaansa. Jumala oli ollut uskollinen, mutta Israelin kansa oli luopunut Jumalasta. Profeetan elämänkohtaloiden tarkoituksena oli saada Israelin kansa ymmärtämään, kuinka suuresti Jumala tahtoo saada kansansa palaamaan luokseen ja kuinka valmis hän on armahtamaan sitä. Hoosea sai tehtäväkseen julistaa luopuneelle Israelin kansalle sitä kohtaavaa tuomiota, mutta myös Jumalan rakkauden kutsua palata takaisin Hänen luokseen.

Hoosean kirja voidaan jakaa kahteen osaan:
luvut 1–3: Hoosean avioliitto ja sen merkitys
luvut 4–14: Israelia vastaan suunnattuja puheita, jotka kertovat sen synnistä, tuomiosta ja pelastuksesta

Avainjae

Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja.
– Hoos. 6:6