Esran ja Nehemian kirjat muodostavat kokonaisuuden, ja alun perin ne kuuluivatkin yhteen. Kirjat kertovat juutalaisten paluusta Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja Jerusalemin jälleenrakentamisesta.

Juudan kansaa oli siirretty Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen useampaan otteeseen. Viimeisin ja suurin pakkosiirto oli tapahtunut 586 eKr., jolloin myös Jerusalemin kaupunki ja temppeli oli tuhottu. Esran kirja alkaa samoilla sanoilla, joihin 2. Aikakirja päättyy eli Persian kuningas Kyyroksen vuonna 538 eKr. antamalla julistuksella. Kuninkaan julistuksessa juutalaisia kehotettiin palamaan omaan maahansa. Profeettojen ennustukset täyttyivät: pakkosiirtolaisuuden aika päättyi ja juutalaiset pääsivät palaamaan luvattuun maahan.

Esran kirja voidaan jakaa kahteen osaan. Luvut 1–6 sijoittuvat vuosiin 538–516 eKr. ja kertovat juutalaisten ensimmäisen ryhmän paluusta Jerusalemiin Serubbabelin johdolla sekä temppelin jälleenrakentamisesta ja sen rakennustyössä kohdatuista vastoinkäymisistä. Luvut 7–10 keskittyvät vuoteen 457 eKr. ja kertovat toisen ryhmän paluusta Jerusalemiin pappi Esran johdolla sekä Esran antamasta määräyksestä purkaa vierasmaalaisten kanssa solmitut avioliitot.

Pakkosiirtolaisuudesta palaavat ymmärsivät, että Babyloniaan oli jouduttu, koska Jumalan kansa oli hylännyt Jumalan ja hänen tahtonsa noudattamisen. Kirja haastaa myös meitä ottamaan Jumalan pyhyyden ja tahdon vakavasti. Esran kirja myös rohkaisee luottamaan Jumalaan, jolle mikään ei ole mahdotonta ja jolla on kaikki hallinnassaan.

Avainjae

Orjia me olemme olleet,
mutta Jumalamme ei jättänyt meitä orjuuteen.
– Esra 9:9