Tämän pyhän VT:n teksti Jer. 1:4-10 on Jeremian kutsu profeetaksi. Varmasti hyvin monia koskettanut kertomus, jota käsiteltiin tänään myös raamatunlukuopas Hetkisessä.

Hetkisen selitystekstin kirjoittaja johdattelee lukijoita pohtimaan tekstiä mm. seuraavin kysymyksin: Miksi Jumala valitsi Jeremian? Mitä tänään merkitsee se, että Jumala varustaa, kun Hän kutsuu? Mitä Jumalan kaikkivaltius ja Jumalan suunnitelma merkitsevät sinun elämässäsi? Tärkeitä kysymyksiä meille jokaiselle mietittäväksi.

Pyhäaamun kävelylenkillä muistin, että nuoruuteni Raamattuun olen kirjannut tämän Jeremian tekstikohdan viereen, kuinka Jumala kutsui minua työhönsä näiden jakeiden kautta v. 1986. Muistan, että silloin oli syksy, joten päätin, että tänään olkoon Jumalan antaman kutsun 30-vuotisjuhlapäivä. – Onhan se juhlan ja kiitoksen arvoinen asia, että Jumala kutsuu! Ja vaikka olen matkan varrella ollut välillä kauempana, välillä heikosti tehtävissä, niin Jumalan kutsu on pysynyt. Hän ei ole hyljännyt. Hän on ollut uskollinen. Hän on ollut armollinen.

Entä tuo varustaminen? Itse koen ”enhän minä” -kumppanuutta Jeremian kanssa. Ehkä löytyy joku kolmaskin… Tulisi vaan luottaa, että Jumala on se, joka myös varustaa. Miksi sitä on niin vaikea oppia ja elää luottaen, että Jumala varustaa tehtävään, johon on myös kutsun antanut? Varmasti syitä on monia. Tahtoisimme itsellemme kunnian ja nöyrtyminen ja anominen ovat vaan niin vaikeaa ylpeälle ihmisluonnolle yms. Ja yksi varustamisen vaikeus on varmasti sen mannaluonteisuudessa. On niin usein vaan luotettava, että Jumalan apu tulee juuri sinä päivänä, kun sitä tarvitaan. Monesti täytyy olla jo liikkeessä ja uskaltaa ottaa askelia ja sitten apu tulee H-hetkellä tai aavistuksen ennen.

Jeremian tehtäväksi tuli repiä ja hajottaa, hävittää ja tuhota mutta myös rakentaa ja istuttaa. Olisipa kyse ollut vain talojen purkamisesta ja rakentamisesta taikka puskien repimisestä ja taimien istuttamisesta. Työ oli ja on paljon haasteellisempaa. Siksi me siihen niin paljon Jumalaa tarvitsemmekin! Mutta vaikka Jumala varustaa, silti työssä joutuu kärsimään monenlaista vaivaa ja ahdistusta ja välillä olemaan keskellä taisteluja.

Kerran keskellä vaikeita haasteita eräs vanhempi kristitty kehotti minua rukoilemaan: ”Herra tämä on vaikeampaa kuin mitenkään pystyn ratkaisemaan. Anna minulle nyt lepo, mutta sitten kun tarvitsen, anna se taivaallinen viisaus, joka auttaa eteenpäin.” Varmastikin koeteltu rukouskehotus.

Jumala kutsuu ja Hän varustaa. Kiitetty olkoon Hän nyt ja aina!

Kirjoittaja

Kirsi Smeds

pääsihteeri
Raamatunlukijain Liitto