”Menneet mun rintaani ahdistaa,
en niiltä rauhaa saa, rauhaa saa.

Käyn uudelleen eiliseen,
sen minkä tein, taas teen.
Mies muistoineen eiliseen
käy uudelleen.”

Nuoren Markku Aron hitti Käyn uudelleen eiliseen vuodelta 1968 soi edelleen radiossa. Kukapa ei tämän Juha Vainion suomennoksen tapaan haikailisi joskus menneitä tai haluaisi suorastaan palata johonkin menneeseen aikaan. Vaarana on joutuminen menneisyyden vangiksi, missä ei liene paljon järkeä.

Jobin ystävä Bildad yritti lohduttaa kaikkensa menettänyttä Jobia kääntämällä tämän katseen taaksepäin: ”Mehän olemme eilisen lapsia” (8:9). Jumalan viesti kansalleen on kuitenkin selkeä: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!” (Jes. 43:18). Syykin tälle kiellolle sanotaan: ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?” (Jes. 43:19). Toisaalta yhdelle muistelemiselle on vankka syynsä: ”Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä” (Ps. 143:5). Jumalan tekoja saa yhä uudelleen palauttaa mieliin! ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt! (Ps. 103:2) – minullekin!

Ihmiselle menneet ovat menneitä, Jumalalle menneisyyskin elää.  ”Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt” (Saarn. 3:15). Lohdullinen tieto!

Kirjoittaja

Pekka Harne

rovasti