Raamattu on kaikessa jumalallisuudessaan myös hyvin inhimillinen kirja. Sen henkilöt on kuvattu juuri sellaisina kuin he ovat kaikkine puutteineen ja lankeemuksineen. Tässä blogissani otan esille yhden piirteen heistä: itkun.

Siivotessa tekee joskus mielenkiintoisia löytöjä. Autotallin hyllyiltä tuli yhtäkkiä esille hymypoikapatsas. Sen pohjassa luki Hyvän toveruuden kilpa, Naantalin yhteiskoulu IIIA. Se oli minulle vuonna 1958 myönnetty hymypoika. Näitä veistoksia oli alettu jakaa neljä vuotta aikaisemmin, ensin hymypoikina, vuotta myöhemmin myös -tyttöinä.

Joskus sanotaan leikillisesti, että on olemassa yhdestoistakin käsky. Se kuuluu: ”Älä syö yksin.” Tällekin kiellolle löytyy vankka raamatullinen pohja.