Laulujen laulu on häälaulujen kokoelma, jonka lauluissa tulevat esiin tunnelmat rakastumisen ensihetkistä hääjuhlaan asti.

Kirjan oman päällekirjoituksen ja myös perimätiedon mukaan se on Salomon sepittämä. Jotkut raamatunselittäjät ajattelevat, että se saattaisi kuvata Salomon nuoruuden rakkautta. Laulujen laulu on nimittäin yksiavioisen, uskollisen rakkauden väkevä ja tunnekylläinen ylistys, sellaisen onnen, jota Salomo itse ei haareminsa keskellä saanut kokea.

Laulujen laulun kääntäminen on vaikeaa, sillä se sisältää paljon sanoja, joita ei löydy muualta Raamatusta ja joiden merkitystä ei varmuudella tiedetä. Tästä johtuen jotkin jakeet on eri käännöksissä käännetty varsin eri tavoin.

Vuoden 1992 suomennokseen on lisätty tarpeelliset, selittävät sanat ”neito”, ”mies” ja ”muut”, koska suomenkielessä ei ole maskuliinia eikä feminiiniä niin kuin hepreassa, emmekä voi ilman noita lisäyksiä erottaa, kuka puhuu ja kenelle.

Kirja on rakenteeltaan kiastinen eli sen tärkein asia löytyy kirjan keskeltä. Runojen keskuksena on jakeiden 3:6 – 5:1 kuvaus häitään ja hääyötään viettävästä pariskunnasta.

Kun Vanhan testamentin kirjakokoelman rajat tarkistettiin ja virallistettiin Jamniassa vuonna 90 jKr., nousi kysymys, kuuluuko rakkausrunokokoelma välttämättä Raamattuun. Myönteiseen ratkaisuun päädyttiin, koska Laulujen laulu voi kuvata myös Jumalan uskollista rakkautta Israeliin. Kristikunnassa kirjan arvo on nähty siinä, että se havainnollistaa Kristuksen rakkautta kirkkoonsa, ”morsiameensa”. On kuitenkin hyvä huomioida, ettei tämä toissijainen tulkinta vesitä kirjan merkitystä rakkausrunoina. Laulujen laulun esiin tuoma ilo sukupuolisuuden lahjasta voi auttaa kristittyä näkemään seksuaalisuuden Jumalan suurena lahjana.

Avainjae

Rakkaus on väkevä kuin kuolema.
Laul. l. 8:6