Pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa

Hesekiel oli Vanhan testamentin pappi ja profeetta, joka vaikutti profeettana yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Juudan historiassa elettiin silloin sen synkintä aikaa: kansa oli joutunut pois omasta maastaan Babylonian pakkosiirtolaisuuteen.

Vuonna 931 eKr. kahtia jakautuneen valtakunnan pohjoisosa Israel oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen Assyrian toimesta jo 722 eKr. Eteläisen valtakunnan eli Juudan vuoro tuli myöhemmin. Babylonian kuningas Nebukadnessar vei kansan useammassa erässä pois maastaan. Hesekiel oli vuonna 597 eKr. Babyloniaan vietyjen joukossa. Myöhemmin vuonna 586 eKr. katastrofi näytti lopulliselta, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin. Jumala ei kuitenkaan ollut unohtanut omaa kansaansa, siitä on osoituksena Hesekielin sanoma ja toiminta.

Pappi, profeetta ja sielunhoitaja

Hesekiel oli ennen pakkosiirtolaisuutta pappi ja hän kuului mahdollisesti korkea-arvoiseen Saadokin pappissukuun. Profeetan kutsunsa hän sai Babylonissa Keebar-joen varrella vuonna 593 eKr. ja hänen toimintansa jatkui vuoteen 571 eKr. Toiminnan ajoitus on helppoa, koska Hesekiel on kirjannut tärkeät päivämääränsä tarkasti (13 päivämäärää).

Hesekieliä on sanottu Vanhan testamentin suurimmaksi sielunhoitajaksi. Hän huomioi toiminnassaan yksittäisen ihmisen paremmin kuin kukaan muu profeetta. Hesekielin asiantuntemus monella eri sektorilla, aina kulttuurista kirjallisuuteen, on hämmästyttävän laaja.

Tienraivaaja

On paljolti juuri Hesekielin ansiota, että juutalaiset eivät uudessa ympäristössään sulautuneet vieraaseen kansanosaan. Häntä voi siksi kutsua juutalaisuuden tienraivaajaksi ja hengelliseksi isäksi. Hesekielin käyttämiä kuvia ja sanontatapoja on erityisesti Ilmestyskirjassa lainattu useita kertoja. Ilmestyskirjan tavoin Hesekielin kirja on luonteeltaan apokalyptinen eli lopun aikoihin viittaava. Kirjan loppupuolella olevissa näyissä on nähty viittaus Jumalan valtakunnan voittoon ja täyttymykseen.

Tuomion ja pelastuksen tuoja

Jerusalemin temppelin hävitys vuonna 586 eKr. vaikutti selvästi profeetan julistukseen. Ennen Jerusalemin tuhoa profetiat olivat voimakkaasti parannukseen kehottavia, mutta sen jälkeisten profetioiden sävy on huomattavasti lohduttavampi. Hesekielin kirjassa onkin ensiksi tuomion sanoja Israelia ja muita kansoja vastaan ja luvusta 33 alkaen valtava lohdutuksen sanoma.

Hesekielin kirjassa hämmentävät sen erikoiset ja vaikeasti tulkittavat näyt ja vertaukset. Kirjan helmiin sen sijaan kuuluvat ennustukset kuolleista luista ja niiden henkiin heräämisestä sekä kirjan lopun näky sopusuhtaisesta temppelistä, jossa Jumala asuu.

Avainjae

Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa,
heillä kaikilla on yksi ja sama paimen.
– Hes. 37:24