
Viikon eväs 2.7.2018
Iankaikkinen Jumala.
Sinä olet suojelijani.
Tuot elämää sinne, missä sitä ei ole.
Hyvyytesi yltää sinne, missä olen.
Siksi kiitän sinua
Jumalani.
”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.” Ps. 121:1-2
Joh. 8:54–59
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.
Jeesus ei tullut imarrellakseen kuulijoitaan. Hän ei tullut käydäkseen ympärillään olevien kanssa tasapuolista keskustelua siitä, mikä on totuus tai millaista on hyvä elämä. Häntä ei kiinnosta olla ihmisten innoittaja. Jeesuksen puhe saa meidät helposti ärtymään. Synti ihmisessä vastustaa sitä, mikä on Jumalasta. Mutta kuinka voimallinen onkaan paikka, jossa Jeesus kuoli ristillä. Tässä paikassa saa ihmisen vastustus Jumalaa kohtaan hiipua ja uusi elämä alkaa. Raamattu sanoo, että Jumala näytti rakkautensa meitä kohtaa siinä, että kun vielä olimme syntisiä, Jeesus kuoli puolestamme. Niin valtavasti Jumala meitä rakastaa.
Millä elämäsi alueilla vastustat Jumalaa? Mikä estää sinua luottamasta Häneen täysin? Tunnusta Jumalalle asiat, joita Hän valaisee sinulle. Ylistä Jumalaa siitä lupauksesta, että mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa.
Rukous
Kuule kun ylistän sinua armostasi minua kohtaan.
Saan vaeltaa armossasi joka päivä.
Saan kulkea vapaana ilman pelkoa.
Sinun hyvyytesi minua kohtaan on käsittämätön,
vaikka luulen sen loppuvan, ei niin käy.
Kuinka hyvä onkaan että olet Jumalani.
”Älä meille, Herra, älä meille anna kunniaa, mutta anna kunnia omalle nimellesi, sinä hyvä ja uskollinen!” Ps. 115:1