Babelin vankeuteen vietyjen keskuudessa 500-luvulla eKr vaikutti profeetta Hesekiel. Hän sai merkillisen kokemuksen. Herra vei hänet keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleiden kuivia luita. Siellä Herra kysyi profeetalta, voivatko nämä luut herätä eloon. Profeetta vastasi viisaasti: ”Herra, sinä sen tiedät.” Tästä kerrotaan Hesekielin kirjan luvussa 37.
Siinä makasi Jumalan valittu kansa niin kuolleena kuin kuolleena voi olla. Profeetta sai käskyn profetoida noista luista: ”Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.” Jumalan sanat toivat luihin elämän. Ne keräytyivät ihmisiksi, niihin tuli liha ja nahka, mutta henkeä niissä ei ollut.
Profeetta sai uuden käskyn: ”Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.” Profeetta totteli, ja luihin tuli henki. ”Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko.”
Nämä luut olivat tottelemattomuutensa ja sen seurausten tähden kuollut Jumalan valittu kansa. Valitutkin voivat eksyä ja kuolla, muuttua kuiviksi, hajalleen levinneiksi luurangoiksi. Herra, valinnan tekijä, ei voi heitä unohtaa eikä hyljätä muuten kuin kurituksen ajaksi. Hän antoi profeetan kautta lupauksen: ”Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Minä, Herra, teen sen, minkä olen luvannut tehdä.”
Päätöksenä Herra lausuu suloiset sanat, uudistuneen uskonyhteyden ilmauksen: ”Minun asuinsijani on heidän luonaan, minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani.”
Näemme tässä maailmassa, ”surun laaksossa”, kuivuneita luita. Mitä vastaat, kun Herra kysyy: ”Voivatko nämä luut herätä eloon?” Sanotko: ”Kuollut mikä kuollut.” Profeetta vastasi: ”Herra, sinä sen tiedät.”
