Jumalan Pyhä Henki, joka on innoittanut Raamatun kirjoitukset, myös itse toimii innoittamansa sanan välityksellä. Tärkeä Raamatusta yhä uudelleen kumpuava näköala viestii toivosta.

Saarnaajan kirjassa on sanat: ”Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa” (Saarn. 9:4). Eli toivonsa menettänyt on oikeastaan kuollut. Siitä varmaankin johtuu, että Raamattu yhä uudelleen tuo eteemme toivon ja siis elämän näköalat.

Kun ensimmäiset ihmiset olivat langenneet syntiin ja tulleet osallisiksi kuolemasta, Jumala kertoi Eevan siemenestä, joka murskaa käärmeen pään. Kun Israelin kansan elämä Egyptissä täyttyi tiilien tekemisestä ja kaislojen etsimisestä Jumala avasi Mooseksen avulla kansan katsomaan luvatun maan ihanuutta ja vapautta.
Sakarjan kirja kertoo, kuinka Jumala piirsi raunioituneeseen maahan saapuneiden ihmisten silmien eteen kuvan totuuden kaupungista, jonka kaduilla asuu rauha, uskollisuus ja Jumalan kunnioittaminen (Sak. 8).

Jopa tuhon tunnelmissa kirjoitetuissa Valitusvirsissä meille välittyvät toivon näköalat: ”Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan” (Valit. 3:21–22).

Jumalan valtakunta, jonka Raamattu meille välittää, on täynnä toivoa, täynnä elämää. Kukapa ei kaipaisi sellaiseen pelastukseen, jossa lankeemuksen kauhut ovat takanapäin ja ilo on tullut sijaan?

(Hetkisen 3/2018 julkaistu pääkirjoitus)

Kirjoittaja

Jukka Norvanto

TL, lähetysteologi