Kiitos Jeesus, että tulit maailmaan ihmisenä, jonka saattoi nähdä ja kohdata, jonka kanssa sai puhua ja jota saattoi seurata. Kiitos, että annoit ihmisten ympärilläsi osallistua elämääsi, ja että toivot ihmisten tekevän samoin sinulle.

Joh. 1:35-42

”Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: ”Mitä te haluatte?”  He vastasivat: ”Rabbi” – se merkitsee: opettaja – ”missä sinä asut?” ”Tulkaa, niin näette” , Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti.*

Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli.  Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet Messiaan!” – se merkitsee: Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas”  – se merkitsee: Kallio.”

Olin kuullut hänestä. Minulla oli vastustamaton halu tavata hänet, jota olin odottanut niin kauan. Ja nyt hän on yhtäkkiä tässä. Voin seurata häntä. Voin kertoa veljelleni hänestä. Tule katsomaan!

Jeesus antoi ihmisten osallistua elämäänsä ollessaan ihmisenä maan päällä. Mitä olisi merkinnyt, jos hän olisi jossain vaiheessa väsynyt ihmisiin niin ettei olisi enää halunnut heitä elämäänsä?

Rukous

Jeesus! Kiitos, ettet koskaan väsy ihmisiin. Kiitos, ettet koskaan väsy ja kyllästy minuun. Kiitos.