”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. - - Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.” Ps. 19:1, 4-5
Yksinäinen joutsen oli iltauinnilla tyynen ja täyteläisen iltaruskon keskellä. Tuona iltana järvikin oli taivaan väreissä – kuin tulessa. Kuinka erilaisia auringonlaskut ovatkaan, ainutlaatuisia ja monisävyisiä. Niin myös auringonnousut. Aina ne pysäyttävät. Aina ne puhuttelevat.
Tänä keväänä itselläni on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus katsella kymmeniä auringonlaskuja ja -nousuja. Hengittää syvään niiden edessä, pysähtyä ja ihmetellä luonnon ihmeellisyyttä. Siinä samalla on saanut nostaa katseen ja rukouksen kohti maan ja taivaan Luojaa, Pyhää ja Kaikkivaltiasta. Kohti kuolleista ylösnoussutta ja taivaassa Isänsä kanssa olevaa Jeesusta.
Sydämellä on monesti ollut rukous:
”Herra, mikä on ihminen, että sinä häntä muistat. Minuakin. Onhan ihminen Sinun sanojesikin mukaan vain kuin tuulen henkäys, joka tulee ja menee; on jo pian poissa. Aurinko nousee ja laskee vuodesta ja vuosituhannesta toiseen, mutta vain hetken elää pieni ihminen. Minäkin. Ihminen saattaa kuvitella itsensä suureksi, mutta harhaa se on. Kuitenkin Sinulle hän on äärimmäisen arvokas ja tärkeä. Minäkin. Ihmistä Sinä etsit. Häntä Sinä kutsut yhteyteesi ja tahdot pitää hänestä huolta Hyvän Paimenen lailla. Häntä Sinä autat, kannat ja johdat. Minuakin. Teet sen uskollisesti. Oikeudenmukaisesti. Armollisesti. Kärsivällisesti.
Ihminen syntyy ja kuolee, mutta Sinä pysyt aina samana. Aurinko nousee ja laskee, kunnes yhtenä päivänä se on viimeinen kerta. Tuolloin Jeesus tulee taivaasta noutamaan niitä, jotka ovat uskoneet ja turvanneet Häneen pelastajanaan. – Herra, rakas Vapahtajani, noudathan minutkin!
Ihminen on kuin yksinäinen joutsen taivaan alla. Ei ihmisellä ole mitään muuta todellista ja pysyvää turvaa ja pelastusta kuin Sinä, Herra. Sinä olet ainoa todellinen turva ja toivo myös silloin, kun tuulen henkäyksen lailla ihmisen elämä on ohi. Se päivä tulee, jokaiselle, eikä hetkeä ja aikaa tiedä kukaan muu kuin yksin kuin Sinä, Jumalani.
Vielä tänään aurinko nousi. Vielä tänäänkin on armon päivä, jolloin Sinä etsit ja kutsut. Vielä tänään saan ihastella ja ihmetellä taivaitasi. Ne julistavat Sinun kunniaasi! Ja kun ne kerran katoavat, silloin Sinä, rakas ja pyhä Jumala, yhä edelleen pysyt. Ja Sinun valtakuntasi pysyy iankaikkisesti. Ole ylistetty ja kiitetty!”
Helatorstain siunaavin terveisin
Kirsi Smeds
