Onko Jumala luonnut kaikki ihmiset erikseen omaksi kuvakseen?
Kysymys: Onko Jumala luonnut kaikki ihmiset erikseen omaksi kuvakseen? Aatamilla ja Evalla ei ollut isää tai äitiä. Heidät luotiin mullasta ja kylkiluusta. Heidät Jumala loi selvästi omaksi kuvakseen. Sen jälkeen tuli syntiinlankeemus ja ihmisen suvullinen lisääntyminen. Voimmeko edelleen sanoa aidosti, että olemme Jumalan kuvia, vaikka teemme syntiä ja olemme syntyneet langenneista vanhemmista?
Vastaus
Tämä kysymys on paitsi aiheellinen, myös vaikeimpia vastattavaksi. Siksi minäkään ei pyri tässä kertomaan, miten asia varmasti on, vaan tuon esiin lähinnä kaksi päätulkintaa.
Jos ensinnäkin lähtee selvittämään kirjallisuudesta, millä tavoin vuosien ja vuosisatojen varrella on tulkittu kysymystä siitä, mitä tarkoittaa, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, saa monenlaisia vastauksia. Ehkäpä omaan aikaamme on eniten vaikuttanut kirkkoisä Augustinuksen päätelmä, että Jumalan kuva meissä näkyy ennen muuta siinä, että meillä on muisti, mieli tai henki sekä tahto. Mitä tuo henki tai mieli sitten on, on taas aivan oma kysymyksensä. Itse olen ajatellut, että Jumalan kuvaan liittyy ihmisen halu jakaa ajatuksiaan ja tulla ymmärretyksi, sillä ihmistä luodessaan Jumalalla oli ajatus, jonka hän toi julki ja niin ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi (ks. 1. Moos. 1:26–27).
Mutta mitä tapahtui lankeemuksessa? Kaiketi suurin osa kristikuntaa ja pitkälle myös nykyinen luterilaisuus opettanee asiasta niin, että silloin Jumalan kuva ihmisessä turmeltui mutta sitä ei kokonaan menetetty. Luther meni kuitenkin pidemmälle ja opetti, että lankeemuksessa ihmisestä tuli Saatanan kuva, kun kerran olimme uskoneet Saatanaa eli käärmettä Jumalan sanan sijasta. Lankeemuksessa ihminen siis kadotti itsestään Jumalan kuvan ja tuli Saatanan fanklubin jäseneksi eli hän itsekin kuvautuu Saatanan kuvaksi.
Mutta mitä tämä puhe ihmisestä Saatanan kuvana sitten tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, ettei meissä ole enää mitään yhteyttä Jumalaan eli siis kosketuspintaa hänen kanssaan ja että olemme kosketuksissa pelkästään Saatanan kanssa? Olisiko siis Saatana Jumalaa väkevämpi? Niin tosiaan olisi helppoa ajatella, jos ajattelee, että ihmisestä on tullut lankeemuksen jälkeen Saatanan kuva. Mutta sellainenkin päättely on väärä, sillä Jeesushan kuvaa itseään Saatanaa väkevämmäksi (Mark. 3:20–30). Jumala on siis Saatanaa voimallisempi ihmisen lankeemuksen jälkeenkin. Senkin jälkeen Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin voimallisesti, ettei edes Saatanan pettämä ihminen voi kokonaan irtaantua siitä todellisuudesta, johon hänet alun perin luotiin eli Jumalan kuvana olemisesta. Näin on siitäkin huolimatta, että ihminen – Saatanan valheen uskottuaan – koettaa edelleen kovasti irtaantua yhteydestä Jumalaan. Sitä itse asiaa todistaa vaikkapa oman aikamme kova halu riisua päiväkodit ja koulut kristillisyydestä.
Voi vain pohtia, oliko Lutherin ajatus lankeemuksen hirvittävyydestä lopultakin realistisempi kuin tämä lievempi tulkinta, jonka mukaan Jumalan kuva ihmisessä olisi vain turmeltunut.
Saatanan kuva -teemaa pohtiessaan emeritus professori Jouko Martikainen toteaa: ”Tämä on niin kauhea asia, että Jumala kaikkivaltiudessaan ja suuressa armossaan estää meitä näkemästä orjuuttamme Saatanan alaisuudessa täydessä karmeudessaan. Hän paljastaa sen meille vain Pojassaan, joka otti päällensä meidän orjuutemme Saatanan alla.”
Niinpä Jumalan vastaus tähän Saatanan kuvana olemiseemme onkin se, että Jeesus Kristus otti tehtäväkseen palauttaa meihin Jumalan kuvan. Jeesus tuli ihmiseksi ja otti kantaakseen kaiken langenneeseen ihmisyyteen liittyvän pahuuden. Hänet jopa tehtiin synniksi, ja syntimme päällään hän kuoli syntiemme vuoksi, ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista kukistettuaan, synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Näin Jeesus myös kuoletti Saatanan kuvan meissä ja antoi kaiken lisäksi meille oman täydellisyytensä eli kaiken sen, mitä hän itse on todellisen Jumalan kuvana.
Joulusaarnassaan Luther kuvaa tätä asiaa näin: ”hän (Jeesus) pukeutui meidän muotoomme ja hahmoomme, kuvaan ja kaltaisuuteen, pukeakseen meidät kuvaansa, muotoonsa ja kaltaisuuteensa”.
Kirjoittaja
