Dan. 12:11–13 tulkinta
Kysymys: Miten tämä Danielin kirjan kohta tulisi tulkita? Daniel 12:11–13 ”Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."
Vastaus
Kysymys liittyy siihen, miten tulkitsemme Danielin kirjan näkyjä. Danielin kirjahan jakaantuu kahteen osaan: Ensimmäiset kuusi lukua ovat historiallista kerrontaa, jossa Danielin ja hänen ystäviensä uskoa koetellaan suhteessa uskollisuudelle maallista hallitsijaa kohtaan. Usko Jumalaan merkitsi myös apua Kaikkivaltiaalta Jumalalta.
Danielin kirjan jälkiosalla, luvut 7–12, katsellaan kauas. Tulevaisuus avautuu ihmeellisissä näyissä ja lukuarvoissa, joiden kerrotaan toistuvasti koskevan nimenomaan lopun aikaa. Näiden vertauskuvia ja aikamääriä täynnä olevien näkyjen tulkitseminen ja soveltaminen ei ole helppoa. Ne vaativat suurta vaivaa (Dan. 10:1). Danielille sanotaankin: Pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja” (Dan. 12:4; 8:26). Kirja on sinetöity kuten Ilmestyskirjassa kuvattu kirjakäärö (Ilm. 5:1). Vain Daavidin juuriverso, Jeesus Kristus, murtaa sinetin, kun se aika on tullut (Ilm. 5:5; Dan 12:9). Voimme löytää oikean asenteen ja tulkinnan Danielin kirjan näkyihin ja aikamääritteisiin vain taipumalla Danielin tavoin rukoukseen: ”Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen (Dan. 9:3). Kirjan näyt ja niihin liittyvät lukuarvot eivät avaudu järkeilemällä tai etsimällä siitä sensaatiomaisia viitteitä tämän päivän maailman politiikkaan. Se joka nöyrtyy tunnustamaan syntinsä ja jumalattomuutensa (Dan. 9:5), saa Jumalalta armon ja anteeksiantamuksen (9:9). Vain sellainen ihminen on osallinen siitä Hengestä, jossa Danielin kirja on kirjoitettu. Emme siis pysty tulkitsemaan Danielin kirjaa itseemme ja omaan vanhurskauteemme luottaen vaan yksin Jumalan armoon.
Danielin kirjan aikamäärien, vuosiviikkojen (Dan. 9:20–27) ja päivien, tulkinnan vaikeutena on se, mikä on historian tapahtuma, josta näitä aikamääriä aletaan laskea. Monet näkevät siinä viittauksen Esran ja Nehemian aikaan. Lähtökohtana olisi vuosi 457 eKr. Tällöin Persian kuningas Artahsasta antoi Esralle käskykirjeen temppelille annettavista lahjoista. Vuosiviikolla tarkoitetaan seitsemää vuotta. 69 vuosiviikkoa on siis 483 vuotta. Tämä laskutapa vie meidät vuoteen 26 jKr., jolloin katsotaan Jeesuksen julkisen toiminnan alkaneen. Toisen laskutavan mukaan taas lähtökohtana on vuosi 445 eKr., jolloin Nehemia sai käskyn jälleenrakentaa Jerusalem (Neh. 2:7–8). Tällöin tulee muutamien vuosien ero ja niin profetian sisällön tarkka ymmärtäminen on jätettävä avoimeksi.
Kysymyksessä oleva viittaus ”uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan” viittaa Jerusalemin temppelin häpäisemiseen, joka tapahtui Antiokus Epifaneen toimesta 160-luvulla eKr. Daniel profeettana näki tulevaisuuteen, jossa uhrikäytäntö tuhoutuu ja tilalle tulee todellinen kertakaikkinen uhri Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä maailman syntien puolesta. Kysymyksessä oleviin päivämääritteisiin tutkijoiden on ollut lähes mahdoton löytää tarkkaa selitystä. Onko heprean lukuarvot jotain sellaista, joilla profeetta haluaa viitata jo Jeesuksen aikaan vai johonkin lähempään Israelin kansan vaiheen, jää meille ainakin osittain arvoitukseksi. Olennaista on Danielin kirjan mukaan uskollisuus kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan kaikissa historian vaiheissa, koska vain häneltä tulee ajallinen ja iankaikkinen apu.
Kirjoittaja
