Miten pitää suhtautua Raamatussa naisille annettuihin kauneudenhoito-ohjeisiin?
Kysymys: Haluaisin kysyä Raamatussa annetuista ohjeista naisten kauneudenhoitoon liittyen. Olen pohtinut jo kauan näitä Raamatun kohtia:
1. Piet. 3:3 "Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita." (Vanhassa käännöksessä vielä tiukemmin: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista... ")
1. Tim. 2:9 "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet."
1. Kor. 11:6, 14-15 "Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä." ... "Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi."
Miten nämä kohdat oikein pitäisi tulkita ja soveltaa käytäntöön? Onko siis kaikki kaunistautuminen syntiä ja väärin? Jos on, niin miksi? Jos ei, niin missä menee "sallitun" ja "kielletyn" kaunistautumisen raja? Missä on raja esimerkiksi kauneuden ja siisteyden välillä? Onko meikkaaminen väärin? Tai hiusten lyhyeksi leikkaaminen, hiusten värjääminen? Onko väärin kantaa ristiriipusta tai vihkisormusta (=mainittuja kultakoruja)? Miten määritellään hienot ja kalliit vaatteet?
Ovatko nämä ohjeet jotenkin asiayhteydestä riippuvaisia, kulttuuri- tai aikasidonnaisia vai mitä näistä pitäisi ajatella? Olen yrittänyt löytää opetusta aiheesta, mutta tulkintoja on yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin. Yksi ottaa kirjaimellisesti ja toivottaa korujen käyttäjät kadotukseen, toisen mukaan kyseessä on omantunnon valinta, kolmas ei välitä koko asiasta, neljännen mielestä ohjeet on sidottu Raamatun kirjoittamisen ajankohtaan jne.
Harva näitä ohjeita ainakaan kotiseurakunnassani kovin kirjaimellisesti noudattaa. Itse haluaisin meikata ja laittaa hiuksia yms. mutta en uskalla, kun pelkään rikkovani sillä tieten tahtoen Jumalaa vastaan. Tiedän, etten voi ansaita pelastusta mitään ohjeita ja käskyjä noudattamalla, mutta tämä asia on saanut päässäni jo liiankin suuret mittasuhteet, enkä luota omaan arvostelukykyyni.
1. Piet. 3:3 "Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita." (Vanhassa käännöksessä vielä tiukemmin: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista... ")
1. Tim. 2:9 "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet."
1. Kor. 11:6, 14-15 "Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä." ... "Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi."
Miten nämä kohdat oikein pitäisi tulkita ja soveltaa käytäntöön? Onko siis kaikki kaunistautuminen syntiä ja väärin? Jos on, niin miksi? Jos ei, niin missä menee "sallitun" ja "kielletyn" kaunistautumisen raja? Missä on raja esimerkiksi kauneuden ja siisteyden välillä? Onko meikkaaminen väärin? Tai hiusten lyhyeksi leikkaaminen, hiusten värjääminen? Onko väärin kantaa ristiriipusta tai vihkisormusta (=mainittuja kultakoruja)? Miten määritellään hienot ja kalliit vaatteet?
Ovatko nämä ohjeet jotenkin asiayhteydestä riippuvaisia, kulttuuri- tai aikasidonnaisia vai mitä näistä pitäisi ajatella? Olen yrittänyt löytää opetusta aiheesta, mutta tulkintoja on yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin. Yksi ottaa kirjaimellisesti ja toivottaa korujen käyttäjät kadotukseen, toisen mukaan kyseessä on omantunnon valinta, kolmas ei välitä koko asiasta, neljännen mielestä ohjeet on sidottu Raamatun kirjoittamisen ajankohtaan jne.
Harva näitä ohjeita ainakaan kotiseurakunnassani kovin kirjaimellisesti noudattaa. Itse haluaisin meikata ja laittaa hiuksia yms. mutta en uskalla, kun pelkään rikkovani sillä tieten tahtoen Jumalaa vastaan. Tiedän, etten voi ansaita pelastusta mitään ohjeita ja käskyjä noudattamalla, mutta tämä asia on saanut päässäni jo liiankin suuret mittasuhteet, enkä luota omaan arvostelukykyyni.