Riehakkaan ylistyksen arviointi 2. Sam. 6:12–23
Kysymys: Toisessa Samuelin kirjassa kerrotaan luvussa 6, kuinka Herran arkkua tuotiin Daavidin kaupunkiin ja kuinka Daavid iloitsi Herran edessä riehakkaasti. Daavidin vaimo Mikal halveksi mielessään Daavidin käytöstä ja heti ensi tilaisuuden tullen moitti myös ääneen miestään. Luvun lopuksi todetaan, että Mikal ei saanut lasta. Tästä on helppo vetää syy-seuraussuhde Mikalin halveksuvaan suhtautumiseen.
Nykyisin näkee kristillisessä kentässä paljon liikkeitä ja seurakuntia, joissa on varsin äänekäs ja riehakas ylistyskulttuuri. Joskus riehakkuus näyttää sivusta seurattuna täysin päättömältä ja toisinaan siihen saattaa pahimmillaan liittyä jopa hieman pelottavan oloisia ilmiöitä ihmisten käytöksessä. Sitten mikäli tällaista ilmiötä kyseenalaistaa, saa osakseen varoituksia vedoten juuri tähän raamatunkohtaan. Joten mitä tästä raamatunkohdasta tulisi oppia? Onko kaikki edellä mainitun kaltaiseen ylistyskulttuuriin liittyvien ilmiöiden arvioiminen Mikalin halveksuntaan verrattavaa ja rankaiseeko Jumala siitä lapsettomuudella tai jollain muulla vastaavalla tavalla?
Vastaus
Kertomuksesta todellakin näyttää siltä, että Daavidin hyppiminen ja tanssi saa aikaan Mikalin halveksunnan ja tämä saa tästä rangaistukseksi lapsettomuuden. Näin ollen tämän tekstin käyttäminen perusteluna riehakkaaseen Jumalan ylistämiseen on aivan mahdollista, eikä sinänsä Raamatun väärinkäyttöä. Seuraavaksi on kuitenkin todettava, että tästä ei tietenkään seuraa, että Jumalaa pitäisi aina ylistää nimenomaan riehakkaasti tai että aina kun sellaista menoa esiintyy, se on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Jumala puhui Elialle hiljaisessa tuulen huminassa (1. Kun. 19:12) ja Paavali rukoilee, että ”saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti” (1. Tim. 2:2). Jumalan ylistämisessä on jopa huomioitava kulttuurierot, sillä afrikkalaisessa jumalanpalveluksessa kovempi meno on luonnollista, mutta jos sellaista pyritään jäljittelemään suomalaisessa, se saattaa vaikuttaa kovin päälle liimatulta ja meille epäsopivalta. Olennaisinta ei ole ulkonainen meno vaan sanoma ja sisältö, jota ollaan välittämässä.
Kirjoittaja
