Koskevatko Vanhan testamentin käskyt myös kristittyjä?

Kysymys: Olenko käsittänyt oikein, että Vanhan testamentin käskyt ja ohjeet on annettu Israelin juutalaisille eivätkä ne varsinaisesti koske meitä kristittyjä? Tarkoittaako tämä pelkästään Mooseksen lakia vai koko Vanhaa testamenttia? Jos näin on, niin voiko Vanhassa testamentissa annettuja lupauksiakaan soveltaa omalle kohdalleen?

Vastaus

Vanhan testamentin käskyt ja ohjeet on annettu aikanaan Israelin kansalle. Mutta ei meilläkään ole varaa sivuuttaa Vanhaa testamenttia Uuden testamentin taustana. Niinpä katekismukseemmekin sisältyy 10 käskyä, jotka ilmaisevat elämää suojelevan peruslain, sen mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Toisaalta kukaan ei kykene täyttämään käskyihin ja Jumalan lakiin sisältyviä vaatimuksia. Paljastaessaan oman mahdottomuutemme ja syntisyytemme Jumalan laki johtaa meidät siten omistamaan evankeliumin, sen mitä Jeesus on puolestamme tehnyt täyttämällä kaikki lain vaatimukset ja kärsiessään ristillä sovituskuoleman. Esimerkiksi Moosekselle annetut ohjeet pääsiäisen vietosta ja pääsiäislampaan syömisestä eivät enää koske meitä, koska Kristus on uhrattu puolestamme uutena pääsiäislampaana (1. Kor. 5:7).

Omien sanojensa mukaan Jeesus ei tullut lakia kumoamaan. Vuorisaarnassaan hän vie lain vaatimukset vieläkin pitemmälle kuin kirjaimelliseen pykälien noudattamiseen. Hän tulkitsee jopa vihoissa olemisen rikkovan viidettä käskyä (Matt. 5:22) ja asettaa sydämen suhteen Jumalan kanssa ulkonaisten muotomenojen edelle.

On hyvä miettiä terveellä järjellä sitä, mitkä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa annetut lupaukset ovat omaan aikaansa ja tilanteeseen sidottuja ja mitkä yleispäteviä. Spitaalinen syyyrialainen Naaman parani, kun hän peseytyi seitsemästi Jordanissa (2. Kun. 5:1–14). Mutta tuskin tämä hänelle annettu lupaus toimii samalla tavalla kaikkien spitaalia sairastavien kohdalla. Kuitenkin jokainen voi löytää myös Vanhasta testamentista lukemattomia sellaisia Jumalan lupauksia, jotka voi soveltaa ja omistaa tänäkin päivänä itselleen.

Kirjoittaja