Mitä Raamattu sanoo riivaajista?

Kysymys: Missä kohdissa Raamatussa mainitaan riivaajista ja muista demonisista asioista?

Vastaus

Riivaaja, kreikan daimonion, tarkoittaa näkymätöntä pahaa henkivaltaa, lue Ef. 6:12. Päämiehenä on itse Paholainen, diabolos, jonka pyrkimys on erottaa ja eristää ihminen Jumalasta, kaiken hyvyyden lähteestä. Kyse ei ole mielisairauksista. Sen sijaan hyvin selvästi satanismissa eli saatanan palvonnassa on kysymys riivauksesta.

Vanhassa testamentissa on jo viittauksia demonisiin voimiin, esim. Saulin yhteydessä. Hän kysyi neuvoa vainajahengiltä ja koetti myös riistää Daavidilta hengen (1. Sam. 18–19 ym.). Erityisesti Jeesuksen toiminnan aikana demoniset vallat aktivoituivat, koska ne tiesivät, että Jeesus on tullut ne tuhoamaan (Mark. 5 ym.). Jeesus voitti kuolemallaan pahan vallat (Kol. 2:15). Vieläkin ne kuitenkin lyötyinä vihollisina toimivat Saatanan käskyläisinä. Ne jopa ”uskovat ja vapisevat” Jeesuksen nimen edessä, kuten Jaakob kirjoittaa.

Pakanuudessa koetaan hyvin konkreettisesti riivaajien työtä, mutta myös pakanallistuvassa kristikunnassa pahan teot yleistyvät jälleen (hirmuteot, Hitlerin ja Stalinin toiminta ja tuhotyöt).

Kannattaa lukea Hengellisiä lauluja ja virsiä, jossa on laulu 338: ”Kiitosvirren säveleitten tieltä pahat enkelitkin pakenee. Kärsiä ei voi ne kaanaan kieltä, armo niiltä voimat herpaisee.” Paavali opettaa Ef. 6:ssa taisteluun, jossa itse olemme voimattomia, mutta kaikki varusteet saamme Herralta. Rukous on jatkuva apumme tässä taistelussa: ”Tehkää tämä kaikella rukouksella.”

Jeesus kuvaa vertauksella: Väkevä vartioi kartanoaan, mutta vielä Väkevämpi riistää häneltä kaikki hänen aseensa (Luuk. 11:21–23). Jeesuksen kanssa olemme aina Voittajan puolella, hänestä erossa kärsimme tappion.

Kirjoittaja