Lihan ristiinnaulitseminen ja itselle kuoleminen

Kysymys: Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan, että liha kuuluu ristille... Lihan ristiinnaulitseminen, mitä se on? Samoin puhutaan itselle kuolemisesta. Mitä se on?

Vastaus

Raamattu on kirjoitettu tavallisella arkikielellä ja noudattaa normaaleja kielen rakenteita. Yhdellä sanalla voi olla useampia merkityksiä. Sana ”liha” (kreikaksi sarks) tarkoittaa fyysistä ruumista, lihaa tai ihmisen syntistä olemusta. Oikea merkitys selviää helposti asiayhteydessä.

”Liha kuuluu ristille” / ”Lihan ristiinnaulitseminen” / ”Itselle kuoleminen”

Jeesus ristiinnaulittiin ja ristillä hän sovitti syntimme. Jumala ei hyväksy syntiä vaan tuomitsee sen. Jeesus kantoi koko maailman syntikuorman Golgatan ristille ja kärsi puolestamme. Ristin tarkoitus ei ole vapauttaa syntiä ja siunata syntistä elämäämme vaan päinvastoin. Ristin tähden saamme syntimme anteeksi ja sen kautta Jumala aloittaa meissä uudistavan työnsä, armon perustalla.

Jotta Jumalan hyvä tahto voisi tapahtua elämässämme, meidän tulee siis

  • tiedostaa ja ymmärtää oman syntisyytemme pohjaton syvyys ja sen vahingollisuus
  • turvautua Jumalan armoon Kristuksessa
  • pyytää hänen armollista, hyvää hallintavaltaa meissä

Näin tehdessämme ”lihamme (syntinen tahtomme ja luontomme) naulitaan ristille”, mikä merkitsee sen kuolettamista, jotta uusi elämä saisi meissä enemmän sijaa. Risti on kuoleman paikka. Jumala ei lupaa synnille elämää vaan kuolemanrangaistuksen. Siksi synti ja syntinen luontomme kuuluu ristille, jossa se eliminoidaan.

”Itselle kuoleminen” on aivan samaa kuin edellä kuvattu todellisuus. Tällä tarkoitetaan nimenomaan syntisen tahtomme ja luontomme kuolettamista. Väärin ymmärrettynä ”itselle kuolemisesta” voidaan tehdä ankara, tukahduttava laki. Emme saisi tahtoa mitään ja olla ihmisiä. Ihmisen pitäisi luopua kaikesta hyvästäkin ja elää äärimmäisen askeettista elämää. Elämä on kuitenkin Jumalan lahja ja saamme nauttia kaikesta hyvästä, sillä onhan Jumala sen luonut.

Kristityn elämä on jatkuvaa kamppailua Jumalan hyvän tahdon ja synnin välillä. Meissä on molemmat puolet. Toisinaan iloitsemme Jumalan kanssa kaikesta hyvästä. Toisinaan synti hallitsee ja viehättää meitä – kunnes huomaamme sen karut seuraukset. Vasta kuolemassa ja ylösnousemuksessa meidän olemuksemme vapautuu kokonaan syntisyyden läsnäolosta ja meistä tulee täydellisiä, kirkastettuja ihmisiä.

Kaikki hyvä on Jumalan lahjaa. Oman syntisyyden tuijottamisen sijaan on tärkeää katsoa Kristukseen ja täyttää itsemme ja aikamme Jumalan hyvällä sanalla ja tahdolla. Näin synnille jää automaattisesti vähemmän tilaa ja vaikutusvaltaa. Ja kun huomaamme, että synti on jälleen tehnyt tuhojaan, Jeesuksen ristintyö on yhä voimassa. Saamme pyytää anteeksi ja jatkaa puhtaalta pöydältä. Joka aamu on armo uusi!

Kirjoittaja