Ikiaikojen tie Ps. 139:24

Kysymys: Kysyn psalmista 139, jakeesta 24, viimeisistä sanoista "niin johdata minut ikiaikojen
(iankaikkiselle) tielle". Itse lisään rukoillessani näillä sanoilla aina mielessäni "SINUN" iankaikkiselle tiellesi.
Eivätkö molemmat tiet ole iankaikkisia: sekä taivaan tie, että kadotukseen tie. Loppuahan ei niillä kummallakaan Raamatun mukaan ole. Tietysti tiedän, että meidän Herramme tietää minun sydämeni tarkoituksen. Mutta kysyn silti, miksi teksti ilmaisee asia näin. Vai onko kenties alkukielen tekstissä tarkempi versio?

Vastaus

Psalmin 139 viimeiset sanat, ”ohjaa minut ikiaikojen tielle”, viittaavat juuri ikuiseen pelastukseen, taivastielle. Hepreankielisestä alkutekstistä nuo sanat, be-derek aolam, voidaan kääntää myös ”muinaiselle tielle”. Heprealainen sana, aolam, voidaan kääntää sanalla ikuisuus ja muinaisuus. Psalmissa 139 luontevin käännös on kuitenkin ”ikuiselle tielle”, vaikka ”muinaiselle tielle” on myös mahdollinen.  Jakeessa Jer. 6:16 tuo sana aolam on käännetty sanalla muinaisuus: ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne.” (vuoden 1938 käännös).

Psalmeissa ja VT:ssa puhutaan usein jumalattomien tiestä, joka johtaa tuhoon. Tämä näkyy selvästi Psalmin 1 lopussa: ”Siellä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu.” (v. 1938 käännös.) Taivaasta puhutaan iankaikkisuutena. VT:ssa ei seikkaperäisesti käsitellä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Nämä asiat kerrotaan Raamatussa asteittain. UT:ssa näky kirkastuu. Siellä kerrotaan, että helvetti on ikuinen. Viimeiseltä tuomiolta kansat lähtevät, ”toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25:46.) Helvetissä kadotettuja ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (Ilm. 20:10, 15). Raamattu korostaa, että pelastus taivaassa on ikuista ja rajatonta iloa ja rauhaa.

On hyvä muistaa, että Raamattua tulee lukea kokonaisuutena. Voimme mielessämme, jos haluamme, lisätä tuohon Psalmin 139 loppuun ajatuksen, että kyse on todella Herran ikuisesta tiestä.

Kirjoittaja