Ystäväni kertoi kotikulmillaan näkemästään isosta kivestä. ”Kuvasin tämän kiven neljästä suunnasta. Jokainen sivu on erilainen ja kivi kertoo omaa kieltänsä. Se kertoo jokaiselle sitä katsovalle varmaankin erilaista tarinaa. Minulle kivet ovat tulleet hyvin tärkeiksi. Kiviä katsellessa tulee hyvä olla. Ihmeellistä, että tuollaiset kovat möhkäleet ovat niin eläviä.”
Myös Raamatun kivet kertovat omaa tarinaansa. Ensimmäinen niistä tuli merkitsemään paljon Jaakobille hänen pakomatkallaan Mesopotamiaan.Eräänä yönä hän otti kiven yöksi päänalusekseen. Sinä yönä hän näki enkelten kulkevan portaita maasta taivaaseen. Hän kuuli Jumalan puhuvan ja lupaavan varjeluksensa matkamiehelle. Herättyään Jaakob pystytti kivensä patsaaksi ja antoi sille nimen Betel, Jumalan asuinsija. (1. Moos. 28:11—22.)
Palestiinan rantatasangolla asuneet filistealaiset olivat jatkuvasti israelilaisten kimpussa. Kun Samuel toimi Israelin johtajana, filistealaiset kukistettiin. Silloin Samuel otti kiven ja antoi sille nimen Eben-Eser, Avunkivi. ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” (1. Sam. 7:10—13.) Omanlaisiaan avunkiviä yhdellä ja toisella kristityllä on muistona ja kiitoksena Herralta saamastaan avusta. Mikä on sinun avunkivesi ja mistä sillä kiität?
Poikanen Daavidin ja jättiläinen Goljatin kohtaamisessa kivi ratkaisi. Daavid oli valinnut joenuomasta paimenlaukkuunsa viisi sileää kiveä. Goljatin miekka, tappara ja keihäs eivät auttaneet. Daavid uskoi, että Herra voi auttaa ilman niitäkin. Yksi lingottu kivi kaatoi Goljatin. (1. Sam. 17:1—51.) ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot” (Sak. 4:6b).
Uuden testamentin puolella kivet saavat uuden merkityksen. Jeesus opetti: ”Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää?” (Matt. 7:9) Kivi ja leipä esiintyvät myös Jeesuksen kiusauskertomuksessa: ”Silloin Paholainen sanoi hänelle: ´Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi.´” (Luuk. 4:3) Raamatun opetus kivestä huipentuu Pietarin puheessa Suuren neuvoston edessä: ”Hän [Jeesus Kristus, Nasaretilainen] on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi.” (Ap. t. 4:11) Paavali teki tästä hienon johtopäätöksen: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:20)
Kerrotaan tarinaa Lontoon St. Paul´s Cathedralin rakennustöiden ajalta 1600-luvun lopulla. Joku ohikulkija oli käynyt kysymässä joiltakin rakennusmiehiltä, mitä he juuri silloin tekivät. Kukin kertoi omasta työstään rakennuskivien parissa. Lopulta ohikulkija tapasi kirkon suunnittelijan Sir Christopher Wrenin ja teki hänelle saman kysymyksen. Arkkitehdin kerrotaan vastanneen: ”Minä rakennan Kristuksen kirkkoa.”
Kirjoittaja
