Ensimmäinen Samuelin kirja

Meidän Raamatussamme Samuelin kirjoja on kaksi. Alunperin heprealaisessa Raamatussa ne olivat osa samaa kokonaisuutta, johon kuuluivat lisäksi myös Kuninkaiden kirjat. Samuelin kirjojen ja Kuninkaiden kirjojen tapahtumat kattavat ajanjakson, joka alkaa noin vuodesta 1060 ja päättyy vuoteen 587 eKr. eli ne kattavat yhteensä noin viisi vuosisataa. Meidän on nykyäänkin helppo nähdä näiden kirjojen välinen läheinen yhteys, sillä Kuninkaiden kirjat jatkuvat siitä, mihin Samuelin kirjat päättyvät.

Samuelin kirjoja hallitsee kolme merkittävää henkilöä: profeetta Samuel sekä kuninkaat Saul ja Daavid. Saulista tuli Israelin kansan ensimmäinen kuningas, ja hänen seuraajansa, Daavid, oli Israelin kautta aikojen rakastetuin kuningas. Hän oli myös tärkeä ennakkokuva Herrasta Jeesuksesta, jota kutsutaankin Daavidin Pojaksi.

Samuel oli Raamatun mainitsemista Israelin tuomareista viimeinen. Toisin kuin useimmat muut tuomarit, Samuel ei ollut sotapäällikkö, vaan enemminkin profeetta ja hengellinen johtaja. Hänen tehtäväkseen tuli asettaa virkaansa Israelin ensimmäinen kuningas ja valvoa tämän toimia sekä voidella kuninkaaksi myös tämän seuraaja.

Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo myös syistä, jotka johtivat siihen, että Israelista tuli kuningaskunta. Sauliin asti Israelin kansalla ei ollut omaa kuningasta. Siihen asti se eli teokratiassa eli hallitsijana oli Jumala, joka tarpeen tullen nosti esiin joitakuita ihmisiä johtamaan kansan vapauteen vihollisen otteesta. Kansa ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan tahtoi itselleen näkyvän ja myös pysyvän hallitsijan eli kuninkaan. Näin Samuelin kirjat kertovat teokratian vaihtumisesta monarkiaksi, jossa valta yleensä siirtyi isältä pojalle. Lisäksi Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo siitä, miksi Jumala syrjäytti Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin ja miten hän kasvatti Daavidia Saulin seuraajaksi.

Samuelin kirjoista käy ilmi erityisesti kolme vaatimusta, jotka kuninkaan odotettiin virassaan täyttävän: 1. Hänen oli käytettävän valtaa oikeudenmukaisesti. 2. Hänen oli oltava täysin Jumalasta riippuvainen. 3. Hänen oli itsensäkin alistuttava Jumalan tahtoon. Nämä piirteet toteutuivat Israelin kuninkaiden elämässä vain vajavaisesti. Sen sijaan Uudessa testamentissa voimme nähdä, että Jeesus oli ja on näiden odotusten suhteen täydellinen. Siksi hänen valtakunnassaan jokaisella on hyvä olla.

Avainjae

Vain Herra on pyhä, ei ole toista,
meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
– 1. Sam. 2:2