TUOMARIEN KIRJA

Tuomarien kirjan alkutilanteessa Joosua, jonka johdolla luvattu maa oli valloitettu, oli jo kuollut. Vaikka koko maa oli jaettu sukukunnille perintömaaksi, todellisuudessa monia osia maasta oli jäänyt valtaamatta. Israel asutti pääasiassa vuoristoalueet ja kanaanilaiset jäivät asumaan tasangoille. Tuomarien kirja kuvaa tapahtumia suunnilleen ajanjaksolta 1200–1000 eKr.

Tuomarien kirjassa ei kerrota, kuka sen on kirjoittanut, mutta se on selvästi kirjoitettu kuningasajalla. Tuomarien kirjassa nimittäin toistuu ilmaisu: ”Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta.” Kirjan kirjoittamisaikana sellainen selvästikin jo oli. Näin kirja on kirjoitettu aikaisintaan Saulin kuninkaaksi tulon jälkeen.

Israelin kansalta puuttui yhtenäinen johto ja niin ”jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki (Tuom. 21:25). Sekavan ajan keskellä kansan johtajiksi nousi eri heimojen piiristä vapaustaistelijoita, joita kutsuttiin tuomareiksi. Tuomareina olleet kansan johtomiehet toimivat eri puolilla maata ja saattoivat hallita samanaikaisesti toisten tuomareiden kanssa. Ulkoisten uhkien lisäksi heimot olivat keskenään riitaisia ja ajautuivat välillä taistelemaan toisiaan vastaan.

Tuomarien kirjaa on kutsuttu Raamatun surullisimmaksi kirjaksi. Se on luopumisen historian kirja. Joosuan kirjassa kuvattiin Israelin kansan saapumista luvattuun maahan, Jumalan lupausten toteutumista. Tuomarien kirjassa sen sijaan kerrotaan, miten luvattuun maahan asettuneet Israelilaiset alkoivat tehdä kompromisseja kanaanilaisten kanssa. Valittu kansa luopui uskollisuudesta omalle Jumalalleen. Jumala kutsui kyllä kansaansa parannukseen ja välillä muutosta tapahtuikin. Mutta sitten jälleen seurasi luopumus.

Kirjan päähenkilöiksi nousevat tuomareiksi kutsutut henkilöt, jotka ovat kansan keskuudesta nousseita johtajia. Heidänkään moraalinsa ei aina ole esikuvaksi kelpaavaa. Koko ajanjakso on Israelin historian pimeä vaihe. Silti tämänkin ajan läpi Jumala kuljettaa omaa kansaansa. Pimeää taustaa vasten näkyy joitain kirkkaita valonsäteitä. Jumalan pelastussuunnitelma menee eteenpäin myös tuomarien ajan kautta kohti kuningaskunnan ja uusien messiaslupausten aikaa.

Avainjae

Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta,
ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.
– Tuom. 21:25