Viides Mooseksen kirja

Viides Mooseksen kirja kertoo tilanteesta, jolloin Israelin kansa oli pitkän autiomaavaelluksen jälkeen leiriytyneenä Moabin tasangolla, vastapäätä Jerikoa. Kansa valmistautui ylittämään Jordanin ja siirtymään luvattuun maahan.

Egyptistä lähdöstä oli kulunut 40 vuotta. Herra oli hoitanut kansaansa nämä vuodet autiomaan karuissa oloissa. Egyptistä lähtenyt, kapinoiva sukupolvi oli kuollut, vain Mooses, Joosua ja Kaleb olivat siitä enää elossa. Mooses katseli nyt luvattua maata, jonne hän ei lankeemuksensa tähden tulisi pääsemään.

Viides Mooseksen kirja koostuu lähes kokonaan Mooseksen ennen kuolemaansa pitämistä jäähyväispuheista. Näitä puheita voi nimittää Mooseksen testamentiksi Israelin kansalle. Niissä Mooses muistutti kansaa kaikesta siitä, mitä se oli velvollinen tekemään uusissa oloissa. Muistutus Jumalan antamien lakien noudattamisesta oli tärkeää, koska uudessa maassa Israelin kansa joutuisi elämään vieraiden kansojen vaikutuksen ympäröimänä.

Heprean kielisessä Raamatussa Viidettä Mooseksen kirjaa kutsutaan sen ensimmäisten sanojen mukaan nimellä ”sanat”. Tunnetumpi on kuitenkin kirjan latinankielinen nimi Deuteronomium (suom. toinen laki). Nimi pohjautuu jakeeseen 5. Moos. 17:18, jossa puhutaan lain jäljennöksestä. Kyseessä ei siis ole toinen laki, vaan Viides Mooseksen kirja on aiemmin annetun lain kertausta.

Viidennen Mooseksen kirjan tärkeimmät teemat ovat rakkaus ja kuuliaisuus. Ihminen vastaa Jumalan rakkauteen noudattamalla hänen tahtoaan. Sama opetus löytyy myös Uudesta testamentista.

Avainjae:

Rakasta Herraa, Jumalaasi,
koko sydämestäsi,
koko sielustasi
ja koko voimastasi.
– 5. Moos. 6:5