Vanha ja Uusi testamentti

Raamattu on jaettu kahteen osaan: Vanhaan ja Uuteen testamenttiin.

 

Vanhan testamentin (VT) alussa kerrotaan tapahtumista, joita on vaikea ajoittaa: maailman ja ihmisen luominen, syntiinlankeemus, ihmiskunnan synty, vedenpaisumus ja Baabelin tornin rakentaminen. VT:n historiallinen kerronta alkaa Aabrahamista, joka eli n. 2000 eKr. ja jatkuu n. vuoteen 400 eKr. Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin hepreaksi.

Vanha testamentti sisältää 39 kirjaa, jotka voidaan jakaa historiallisiin, profeetallisiin ja runollisiin kirjoihin. Vanhan testamentin keskeinen teema on Israelin kansan välityksellä toteutettu pelastushistoria. Kun Uudessa testamentissa puhutaan Raamatusta, tarkoitetaan Vanhaa testamenttia. VT oli siis Jeesuksen Raamattu.

Uusi testamentti (UT) kertoo vajaasta sadasta vuodesta ajanlaskumme alussa. Sen historiallinen kerronta alkaa Jeesuksen syntymästä Betlehemissä ja jatkuu kertomuksilla Jeesuksen elämästä, opetuksista, ristinkuolemasta ja ylösnousemisesta. Näistä kertovat neljä evankeliumia. Luukkaan evankeliumin jatko-osassa Apostolien teoissa keskitytään seurakunnan syntyyn ja kristinuskon leviämiseen silloisessa Rooman valtakunnassa.

Uudessa testamentissa on 27 kirjaa ja se on kirjoitettu kreikaksi. Neljän evankeliumin ja Apostolien tekojen lisäksi siinä on kirjeitä, joissa opetetaan kristityille, millainen on Jeesuksen valmistama pelastus ja miten pelastettujen tulee elää. Uuden testamentin päättää lopunaikoja profeetallisesti kuvaava Ilmestyskirja.

Vanha ja Uusi testamentti kertovat yhdessä Jumalan pelastusteoista: VT kertoo miten Jumala valmisti pelastuksen. UT kertoo miten Jumala toteutti pelastuksen ja millainen Jumalan valmistama pelastus on.

 

Kirjoittaja