Neljännes Mooseksen kirja

Neljännes Mooseksen kirja kertoo Israelin kansan pitkästä vaelluksesta autiomaassa – ja sisältää samalla syvällisiä opetuksia kristityn arkivaelluksesta. Emmauksen tien opetuslasten saaman opetuksen mukaisesti Messias esittäytyy tässäkin kirjassa. Ennustus nousevasta tähdestä on kirkas (4. Moos. 24:17). Jokaiselle on tuttu yksi Raamatun helmistä eli Herran siunaus (Aaronin siunaus, 4. Moos. 6:24).

Neljäs Mooseksen kirja jatkaa siitä, mihin Toisessa Mooseksen kirjassa päästiin. Egyptistä lähdöstä on kulunut noin vuosi, mutta luvatun maan rajalla kansa haluaakin palata takaisin Egyptiin. Maahan lähetetyt vakoilijat kertoivat kyllä ”hunajasta ja maidosta”, mutta myös liioittelivat vaaroja ja uhkia. Sokki valtasi väen niin, että kansa halusi raivoissaan valita uudet johtajat ja palata Egyptiin. Niin vähäinen oli luottanut siihen asti auttaneeseen Herraan. Epäusko veikin sitten pitkälle kierrokselle, sillä kansa joutuu vaeltamaan autiomaassa 40 vuotta eikä Egyptistä lähteneestä sukupolvesta päässyt luvattuun maahan muita kuin Joosua ja Kaleb. Kirjan lopussa kansa on jälleen luvatun maan rajalla. Mooses on jättämässä johtajuutensa, ja Joosua on nimitetty hänen seuraajakseen.

Kirjan alussa ollaan Siinain vuoren juurella, jossa pidetään väenlasku. Tästä johtuu kirjan latinankielinen nimi Numeri (suom. Numerot). Asekuntoisten miesten määräksi saatiin reilut puoli miljoonaa. 40 vuoden kuluttua pidetyssä uudessa katselmuksessa määrä on lähes sama, mutta väki on vaihtunut. Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta koko se sukupolvi, joka oli nähnyt Jumalan suuret ihmeteot Egyptissä, oli kaatunut. Tätä järkyttävää tosiasiaa selittää Heprealaiskirje: ”Siellä isänne panivat minut koetteelle – ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein. Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: ’Aina he sydämessään kulkevat harhaan.’ He eivät tahtoneet seurata minun teitäni, ja niin minä vihassani vannoin: ’Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.’” (Hepr. 3:9–11)

Jumalan pyhyyden ja ankaruuden ilmauksiin liittyy kuitenkin hänen armonsa ja uskollisuutensa. Uusi sukupolvi tuli pääsemään perille luvattuun maahan. Keskellä erästä kovinta kriisiä tapahtui autiomaassa sellaista, mikä osoittautui Uuden testamentin ytimen esikuvaksi: pronssikäärme kohotettiin tangon päähän, ja myrkkykäärmeen pistämät saivat elämän ja terveyden takaisin vain katsomalla tähän hullutukseen (4. Moos. 21:9). Armo on aina lankeemusta suurempi.

Avainjae:

Herra sanoi Moosekselle:
”Tee käärmeen kuva ja
pane se tangon päähän.
Jokainen pureman saanut,
joka katsoo siihen, jää eloon.”
– 4. Moos. 21:8