Laki

Kun Israelin kansa oli Mooseksen johdolla päässyt vapaaksi Egyptin orjuudesta ja oli aloittamassa matkaansa kohti luvattua maata, Jumala antoi kansalleen lain.

Lain noudattaminen oli Jumalan kansansa kanssa solmiman liiton asiakirja: siinä kerrottiin, mitä ihmisen tuli tehdä, jotta liitto Jumalan kanssa pysyisi voimassa. Tämän lain ydin on kymmenen käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluun kirjoitettuna. Sen lisäksi Siinain laissa oli paljon siveellisyys- ja yhteiskuntalakeja ja yksityiskohtaisia sääntöjä uhrijumalanpalveluksen toimittamista varten.

Kristittyjä eivät VT:n jumalanpalvelusta koskevat uhrisäädökset eivätkä israelilaisille annetut yhteiskuntasäädökset enää velvoita. Sen sijaan moraaliset lait ja kymmenen käskyä ohjaavat myös kristittyjä oikeanlaiseen, Jumalaa ja toisia kunnioittavaan elämään, ja ne löytyvätkin jossain muodossa myös UT:sta.

Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täysin noudattanut lakia. Vain Jeesus teki sen: hän täytti lain ja oli siksi myös laissa vaadittu täysin puhdas uhri syntien sovittamiseksi. Uusi liitto on solmittu Jeesuksen veressä; siinä liitossa ei ihmiseltä vaadita mitään tekoja.

Lain tehtävä on Uudessa testamentissa määritelty uudestaan: ”se on säädetty  – –  osoittamaan rikkomukset” (Gal. 3:19). Lain kautta ihminen ymmärtää oman syntisyytensä ja tämä pakottaa hänet turvautumaan Jeesuksen sovitustyöhön. Sen kautta pelastus lahjoitetaan ilman mitään tekoja tai lain noudattamista.

Kristitty ei elä lain vaan armon alla. Armosta pelastettu haluaa kuitenkin noudattaa Pelastajansa antamia käskyjä. Siksi kristittykin pyrkii noudattamaan kymmenen käskyn lakia. Kymmenen käskyä on paras perusta myös yhteiskunnan säätämille laeille. Jeesus tiivisti lain näihin sanoihin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”(Mark. 12:30, 31)

 

Kirjoittaja