Kolmas Mooseksen kirja

Pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua. Jumala itse on pyhä. Hän käski rakentaa pyhäkköteltan (ilmestysmajan) kansansa keskelle ja oli siellä kansansa kohdattavissa. Israelin kansa oli kuitenkin osa syntiinlangennutta ihmiskuntaa, eikä pyhän Jumalan kohtaaminen käynyt ongelmitta. Se tarvitsi syntien sovitusta ja myös uutta, Jumalan mielen mukaista elämäntapaa.

Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen kohdatessa joudutaan vääjäämättä pyhän ja epäpyhän, puhtaan ja saastaisen erottamiseen toisistaan. Nämä ja näiden kaltaiset käsiteparit esiintyvätkin usein 3. Mooseksen kirjassa. Syntien sovitus tapahtui vanhan liiton aikana uhrijumalanpalveluksessa pyhäkköteltassa (myöhemmin temppelissä). Siksi uhrilaeilla on tässä kirjassa keskeinen osuus. Nämä lait koskivat ennen muuta pappeja ja muita leeviläisiä, joiden vastuulla oli jumalanpalveluksen suorittaminen. Sydämen ja mielen laatu oli toki tärkeintä, mutta se ei merkinnyt sitä, että jumalanpalvelusmääräysten toteuttamisessa olisi sopinut olla huolimaton. Päinvastoin: sydämen laatu ja ulkoinen muoto kulkivat käsi kädessä. Toinen ei voinut olla etäällä toisesta.

Kirjan suuria teemoja:
1. Uhrilait yksityiskohtineen. Ne ovat esikuvia Kristuksen täydellisestä uhrista, joka on uuden liiton perusta (luvut 1–7).
2. Vanhan liiton aaronilainen pappeus (luvut 8–10).
3. Puhtaus ja epäpuhtaus ruoan, sairauksien ym. suhteen (luvut 11–15).
4. Suuri sovituspäivä, joka oli Vanhan testamentin pitkäperjantai sekä koko vanhatestamentillinen ”kirkkovuosi” (luvut 16, 23).
5. Sapattivuosi ja riemuvuosi eli pyhyys maan ja sen antimien omistamisessa, käytössä ja hyödyntämisessä (luku 25).
6. Pyhyys elämän käytännössä.

Avainjae

Olkaa pyhät,
sillä minä, Herra,
teidän Jumalanne,
olen pyhä.
– 3. Moos. 19:2